Lucian päivä ja lussenatta ruotsalaisessa kansanperinteessä

Tervetuloa on Lucian viesti siitä, että joulu vihdoin "herää henkiin" loppusyksyn pitkien "pimeiden aikojen" jälkeen. Ja hän itse on kaunis katsella joulun neron ruumiillistamana.

Näin kirjoittaa Hilding Celander kirjassa Pohjoismainen joulu vuodelta 1928 Lucian saapumisesta samana iltana. Tämä yö tunnettiin nimellä modernatten Östergötlannissa, ja sillä on täytynyt olla suuri merkitys pimeän ja kylmän pohjoisen yleisölle, sillä Pyhän Lucian yö merkitsi käännekohtaa. Tämän yön jälkeen aurinko alkoi jälleen "nousta" taivaalle.

Nyt jopa korppikotka pimeinä aikoina! Tervan liekillä Lucia lähtee itkien ja kärsien. - From runot Lucia (1898) kirjoittanut Erik Axel Karlfeldt

Tähän yöhön ja päivään liittyy paljon kansanperinnettä, ja samoja piirteitä löytyy sekä Norjan että Ruotsin osista. Hilding Celander kirjoittaa kirjassaan: "Etelä-Ruotsissa (Smålandissa, Hallandissa ja Västergötlandin lähialueilla) tapahtuu tuohon aikaan kaikenlaista taikuutta, erityisesti juoksevan veden kanssa."

Tämän yön aikana tapahtui monia outoja asioita. Myllyt pysähtyivät, vesi muuttui keskiyöllä viiniksi, oluen käyminen pysähtyi jne. Ihmiset eivät myöskään saaneet työskennellä, koska silloin ho Lussi kostaa ja huutaa savupiipusta alas:

Ei hautomista, ei leipomista, ei ole suuria tulipaloja!

Joskus ihmiset puhuivat peikosta, Lusse tai Lusseper, joka asettaa esteitä ihmisten tielle. Hallandissa Lucia mainittiin "noitana tai pahoihin henkiin liittyvänä olentona" tai "peikkona, joka teki kaikenlaista pahaa". Väster-Dalarnassa (Malung) Luciaa pidettiin vaarallisena petolinnun muotoisena olentona. Myös omalla alueellani Keski-Norrlannissa lapset pelästyivät Luciaa. Täällä Luciasta kerrottiin "näkymättömien" tai "valkoisten" heimoaitina.

Samaan aikaan Lusse-pallot, henkien perhe, ympäri maata tämän pitkän yön aikana. Hilding Celanderin mukaan Veddigen halland-asutuksessa oli tapana säästää viimeinen poikanen jokaiselta pellolta ja antaa sitä rehuksi Lussefärsin perheen hevosille. Hilding kuvailee tätä "henkien perhettä" "kokonaista hevosilla ratsastavaa miesten ja naisten joukkoa, jonka luota ei ole hyvä pudota, ei ihmiselle eikä eläimelle".

Kuten Norjassa, Hilding kirjoittaa, että on olemassa selkeä folkloristinen identifikaatio. Lucifer (ja hänen perheensä) kylän kanssa Lusse-Fär (= färd). "Mutta käsite itsessään on paljon vanhempi", Hilding toteaa, "kuten voidaan nähdä sen ja länsiluonnon vastaavuudesta". lussi-faeren, lussi-reidi tai jole-reidi, outo muinainen legenda"

Tänä yönä, erityisesti Länsi-Ruotsin maakunnissa, jouluporsas (tai lussigrisen, kuten sitä kutsutaan Näressä) teurastettiin. Kirjassa Pohjoismainen joulu uskotaan, ettei ollut sattumaa, että teurastus tapahtui juuri tänä yönä.

Ei ole myöskään sattumaa, että tämä tehtiin talvipäivänseisauksen yönä, vaan jotain, jolla oli kerran tarkoitus, ja tämä oli. - Joulupossun teurastaminen on myös luonut aineelliset edellytykset Lusseottan-juhlille. Tämä oli lähinnä teurastusateria.

Nyt on vuorossa suuri kysymys, joka toistuu vuodesta toiseen.

Onko Lucia ruotsalainen perinne vai ei?

Totta kai on. Se on dumb kysymys. Mutta se ei tietenkään estä jotakin valtion laitosta tai edistyksellistä pääkirjoittajaa muistuttamasta siitä, että Lucia oli todellakin italialainen pyhimys ja että perinne on näin ollen niin epäruotsalainen kuin se vain voi olla. Kuka tietää, ehkä Saint Lucia tunnisti itsensä myös mieheksi? Se olisi naula arkkuun tyypilliselle mielikuvalle Luciasta naisena.

Hyvää Luciaa 🌟! pic.twitter.com/WCn5NguUec - Pohjoismainen museo (@nordiskamuseet) joulukuu 13, 2017

Eller som Nordiska museet proklamerade på Twitter att den ljusbärande Luciabruden i vitt ”blev vanlig först på 1950-talet”, vilket faktiskt inte stämmer. Traditionen var redan i början av 1800-talet välkänd i södra Sverige, som Hilding konstaterade 1928. Men han konstaterar samtidigt att Luciabruden mest sannolikt inte är någon ursprunglig folklig tradition i Sverige:

Det är emellertid en öppen fråga, om Lussebruden är någon ursprungligen folklig sed. Utanför de västsvenska landskapen kan man med ganska stor bestämdhet påstå, att så inte är. Sedens vidsträckta spridning talar inte emot denna uppfattning, ty denna har bevisligen skett inemot eller i vår egen tid. Och det är ju inte alltid de ursprungliga sederna, som blir de mest populära. Därom lämnar julens historia mångfaldiga bevis; man behöver bara nämna julklappar och julgran. Det är istället de festligaste bruken, som har största utsikten att slå an och slå igenom. Och till dem hör onekligen denna Lucia.

Lucia, lussenatten, modernatten, trollnatten, det här är trådar som löper bakåt i vår svenska historia och vår folktro så långt det skrivna ordet minns. Vissa aspekter av traditionen är relativt unga, medan andra har sitt ursprung i forntidens glömska dimmor. Hur länge traditionerna och sederna funnits innan det skrivna ordet kan vi inte veta. Men frågar du mig spelar en traditions ålder inte heller någon roll.

Vi som lever idag kan bara bestämma vilken mening vi själva vill ingjuta i traditionerna. Det är nu våra traditioner, och vad vi känner för dem är faktiskt helt upp till oss. Det är när man hittar sin egen mening och ingjuter sin egen livskraft i en tradition som man gör den till sin egen och håller den vid liv, och det har svensk allmoge otvivelaktigt gjort. Vi har genom århundraden gjort Luciafirandet till vår egen tradition. Det kan ingen ta ifrån oss, inte ens postmoderna kulturradikaler i statens tjänst.

Många årtionden och sekel från idag, när postmodernism, genusteori, intersektionalitet och allt vad dessa revolutionära och ofrihetliga strömningar heter sedan länge förpassat sig själva till historiens skräphög – när många av oss som lever idag sedan länge är döda, begravda och bortglömda – kommer den ljusbärande, kronprydda kvinnan i vit skrud fortfarande bringa ljus, hopp och eftertanke i den nordiska vinternatten.

Vår moderna och samtidigt mycket gamla Luciahögtid är snart förbi, men än är inte faran över, för senare generationer har som sagt kastat om traditionen lite så den inte längre infaller på dess naturliga tidpunkt. Med vår tids kalender inträffar vintersolståndet och modernatten i år den 21 december, på Tomasdagen eller Tomasmäss. Så än har du chansen att skrämma barnen med berättelsen om Lusse-fär.

Tilaa YouTube:

Jos arvostat Allmogens itsenäistä työtä kuvaamaan hienoa ruotsalaista historiaa ja pohjoismaista kulttuuria, ja olet tervetullut ostamaan jotain mukavaa kaupasta tai tukemaan meitä vapaaehtoisella lahjoituksella. Kiitos etukäteen!

Tuki Allmogens Swishin kautta: 123 258 97 29
Tuki Allmogens genom att liity
Tuki Allmogens testamentissasi