Lucian päivä ja lussenatta ruotsalaisessa kansanperinteessä

Tervetuloa on Lucian viesti siitä, että joulu vihdoin "herää henkiin" loppusyksyn pitkien "pimeiden aikojen" jälkeen. Ja hän itse on kaunis katsella joulun neron ruumiillistamana.

Näin kirjoittaa Hilding Celander kirjassa Pohjoismainen joulu vuodelta 1928 Lucian saapumisesta samana iltana. Tämä yö tunnettiin nimellä modernatten Östergötlannissa, ja sillä on täytynyt olla suuri merkitys pimeän ja kylmän pohjoisen yleisölle, sillä Pyhän Lucian yö merkitsi käännekohtaa. Tämän yön jälkeen aurinko alkoi jälleen "nousta" taivaalle.

Nyt jopa korppikotka pimeinä aikoina! Tervan liekillä Lucia lähtee itkien ja kärsien. - From runot Lucia (1898) kirjoittanut Erik Axel Karlfeldt

Tähän yöhön ja päivään liittyy paljon kansanperinnettä, ja samoja piirteitä löytyy sekä Norjan että Ruotsin osista. Hilding Celander kirjoittaa kirjassaan: "Etelä-Ruotsissa (Smålandissa, Hallandissa ja Västergötlandin lähialueilla) tapahtuu tuohon aikaan kaikenlaista taikuutta, erityisesti juoksevan veden kanssa."

Tämän yön aikana tapahtui monia outoja asioita. Myllyt pysähtyivät, vesi muuttui keskiyöllä viiniksi, oluen käyminen pysähtyi jne. Ihmiset eivät myöskään saaneet työskennellä, koska silloin ho Lussi kostaa ja huutaa savupiipusta alas:

Ei hautomista, ei leipomista, ei ole suuria tulipaloja!

Joskus ihmiset puhuivat peikosta, Lusse tai Lusseper, joka asettaa esteitä ihmisten tielle. Hallandissa Lucia mainittiin "noitana tai pahoihin henkiin liittyvänä olentona" tai "peikkona, joka teki kaikenlaista pahaa". Väster-Dalarnassa (Malung) Luciaa pidettiin vaarallisena petolinnun muotoisena olentona. Myös omalla alueellani Keski-Norrlannissa lapset pelästyivät Luciaa. Täällä Luciasta kerrottiin "näkymättömien" tai "valkoisten" heimoaitina.

Samaan aikaan Lusse-pallot, henkien perhe, ympäri maata tämän pitkän yön aikana. Hilding Celanderin mukaan Veddigen halland-asutuksessa oli tapana säästää viimeinen poikanen jokaiselta pellolta ja antaa sitä rehuksi Lussefärsin perheen hevosille. Hilding kuvailee tätä "henkien perhettä" "kokonaista hevosilla ratsastavaa miesten ja naisten joukkoa, jonka luota ei ole hyvä pudota, ei ihmiselle eikä eläimelle".

Kuten Norjassa, Hilding kirjoittaa, että on olemassa selkeä folkloristinen identifikaatio. Lucifer (ja hänen perheensä) kylän kanssa Lusse-Fär (= färd). "Mutta käsite itsessään on paljon vanhempi", Hilding toteaa, "kuten voidaan nähdä sen ja länsiluonnon vastaavuudesta". lussi-faeren, lussi-reidi tai jole-reidi, outo muinainen legenda"

Tänä yönä, erityisesti Länsi-Ruotsin maakunnissa, jouluporsas (tai lussigrisen, kuten sitä kutsutaan Näressä) teurastettiin. Kirjassa Pohjoismainen joulu uskotaan, ettei ollut sattumaa, että teurastus tapahtui juuri tänä yönä.

Ei ole myöskään sattumaa, että tämä tehtiin talvipäivänseisauksen yönä, vaan jotain, jolla oli kerran tarkoitus, ja tämä oli. - Joulupossun teurastaminen on myös luonut aineelliset edellytykset Lusseottan-juhlille. Tämä oli lähinnä teurastusateria.

Nyt on vuorossa suuri kysymys, joka toistuu vuodesta toiseen.

Onko Lucia ruotsalainen perinne vai ei?

Totta kai on. Se on dumb kysymys. Mutta se ei tietenkään estä jotakin valtion laitosta tai edistyksellistä pääkirjoittajaa muistuttamasta siitä, että Lucia oli todellakin italialainen pyhimys ja että perinne on näin ollen niin epäruotsalainen kuin se vain voi olla. Kuka tietää, ehkä Saint Lucia tunnisti itsensä myös mieheksi? Se olisi naula arkkuun tyypilliselle mielikuvalle Luciasta naisena.

Hyvää Luciaa 🌟! pic.twitter.com/WCn5NguUec - Pohjoismainen museo (@nordiskamuseet) joulukuu 13, 2017

Eller som Nordiska museet proklamerade på Twitter att den ljusbärande Luciabruden i vitt ”blev vanlig först på 1950-talet”, vilket faktiskt inte stämmer. Traditionen var redan i början av 1800-talet välkänd i södra Sverige, som Hilding konstaterade 1928. Men han konstaterar samtidigt att Luciabruden mest sannolikt inte är någon ursprunglig folklig tradition i Sverige:

On kuitenkin avoin kysymys, onko Lussebruden alkuperäinen kansanperinne. Länsi-Ruotsin alueiden ulkopuolella voidaan melko varmasti todeta, että näin ei ole. Tapojen laajamittainen käyttö ei ole ristiriidassa tämän näkemyksen kanssa, sillä sitä on todistettavasti harjoitettu meidän aikanamme tai meidän aikanamme. Eivätkä alkuperäiset tavat ole aina niitä, joista tulee suosituimpia. Joulun historia tarjoaa tästä runsaasti todisteita; riittää, kun mainitaan joululahjat ja joulukuusi. Sen sijaan juuri juhlallisimmilla tavoilla on parhaat mahdollisuudet tarttua toimeen ja jäädä kiinni. Ja tämä Lucia on varmasti yksi niistä.

Lucia, lussenatten, modernatten, trollnatten, nämä ovat säikeitä, jotka kulkevat Ruotsin historiassa ja kansanperinteessä niin pitkälle kuin kirjoitettu sana muistaa. Jotkin perinteen osa-alueet ovat suhteellisen uusia, kun taas toiset juontavat juurensa antiikin unohdettuihin sumuihin. Emme voi tietää, kuinka kauan perinteet ja tavat olivat olemassa ennen kirjoitettua sanaa. Mutta jos minulta kysytään, perinteen iälläkään ei ole väliä.

Me, jotka elämme tänään, voimme vain päättää, mikä katso me itse haluamme juurruttaa perinteitä. Se on nyt meidän perinteitä, ja mitä me tuntea on itse asiassa täysin meistä itsestämme kiinni. Kun löytää oman merkityksensä ja antaa perinnölle oman elinvoimansa, tekee siitä omansa ja pitää sen elossa, ja juuri näin ruotsalainen Allmoge on epäilemättä tehnyt. Vuosisatojen kuluessa olemme tehneet Lucian juhlasta oman perinteemme. Kukaan ei voi ottaa sitä meiltä pois, eivät edes valtion palveluksessa olevat postmodernit kulttuuriradikaalit.

Monien vuosikymmenten ja vuosisatojen kuluttua, kun postmodernismi, sukupuoliteoria, intersektionaalisuus ja kaikki näiden vallankumouksellisten ja epäoikeudenmukaisten virtausten nimet ovat jo kauan sitten siirtyneet historian roskakoriin - kun monet meistä tänään elävistä ovat jo kauan sitten kuolleet, haudattu ja unohdettu - valonkantaja tulee, kruunun koriste nainen valkoisissa kaavuissa tuo edelleen valoa, toivoa ja pohdintaa pohjoismaiseen talviyöhön.

Moderni ja samalla hyvin vanha Lucia-juhlamme on pian ohi, mutta vaara ei ole vielä ohi, sillä kuten sanoin, myöhemmät sukupolvet ovat muuttaneet perinnettä hieman niin, että se ei enää osu sen luonnolliseen aikaan. Nykyisen kalenterin mukaan talvipäivänseisaus tapahtuu ja modernatten tänä vuonna 21. joulukuuta, Pyhän Tuomaan päivänä tai Pyhän Tuomaan messuna. Tässä on siis tilaisuutesi pelotella lapsia Lusse-Färin tarinalla.

Tilaa YouTube:

Jos arvostat Allmogens itsenäistä työtä kuvaamaan hienoa ruotsalaista historiaa ja pohjoismaista kulttuuria, ja olet tervetullut ostamaan jotain mukavaa kaupasta tai tukemaan meitä vapaaehtoisella lahjoituksella. Kiitos etukäteen!

Tuki Allmogens Swishin kautta: 123 258 97 29
Tuki Allmogens genom att liity
Tuki Allmogens testamentissasi