Kansallisvaltion juhlallisuuksista

Lars Anders Johansson on juuri sopivasti kansallisvaltioiden juhlia varten kirjoittanut artikkelin Kansallispäivänä, jossa hän käsittelee eroa seuraavien asioiden välillä. pakotettu ja vapaaehtoiset gemenskaper – med blicken på den svenska historien och relationen mellan kansakunta ja valtiot. Ehdottomasti lukemisen arvoinen, enkä sano sitä vain siksi, että Project Allmogen mainitaan lopussa.

Kansakunta, kuviteltu kohtalonyhteisö, joka perustuu yhteiseen kieleen, historiaan ja kulttuuriin, on osoittautunut yhdeksi kestävimmistä yhteisöistä ja yhteiseksi tekijäksi, johon monet ihmiset luonnollisesti samaistuvat.
[…] När den nationella gemenskapen inte sammanfaller med de politiska målen kan staten i stället försöka splittra och söndra, skapa andra gemenskaper som går på tvärs med de gamla. De tafatta försöken att från ovan skapa ett slags ”nationalism” för det europeiska samarbetet är ett av de tydligare exemplen.

Lars Andersin aikalaisesimerkin lisäksi Ruotsin kansallisvaltio on myös esimerkki yhteisöstä, joka aikoinaan pakotettiin monien eri alueiden tavallisille ihmisille. Esimerkiksi Blekingen vanhoissa rajaseuduilla talonpojille saatettiin sanoa, että he olivat yhtenä päivänä ruotsalaisia ja toisena tanskalaisia, riippuen siitä, kumman kuninkaan sotilaat kulkivat kulloinkin asutuksen läpi ja vaativat rahvaan uskollisuutta ja veroja.

Ett annat nutida exempel är den svenska ”mångkulturen”, låt oss kalla den ”mångfaldsnationalismen”, blott den senaste av centralmaktens ovanifrån pådyvlade gemenskaper. En ”gemenskap” som också den saknar folklig förankring, ett elitprojekt rakt igenom, som lustigt nog i dess självförhärligande framtoning och språk påminner om just den chauvinistiska nationalism som får dess främsta förespråkare att se rött. Men som Lars Anders Johansson skriver är framtiden för statens senaste gemenskapsbygge långt ifrån säker:

Yhteiseen kieleen, kulttuuriin ja historiaan perustuvat luonnolliset yhteisöt syntyvät ajan kuluessa ja spontaanin järjestyksen kautta. Niiden hitaus ja vapaaehtoisuus merkitsevät sitä, että niillä on taipumus säilyä ajan mittaan. Ihmiset, jotka tuntevat näihin parametreihin perustuvaa yhteenkuuluvuuden ja yhteisöllisyyden tunnetta, ovat yleensä elinkelpoisia ja kestävät vaikeimmatkin vastoinkäymiset.
[…] Onaturliga gemenskaper, som pådyvlas ovanifrån genom politiska beslut, tenderar däremot att bli svaga och kortvariga. Människor känner helt enkelt inte samma gemenskap med politiska dokument och byråkratiska blanketter som de gör med dem de delar språk, kultur och historia med.

Tarkoittaako tämä, että meidän ei pitäisi juhlia kansallispäivää? Ei, tietysti sinun pitäisi, jos haluat. Mutta ajattele mitä te itse asiassa juhlitte. Laita ajatus toiminnan taakse. Vilhelm Moberg teki. Kun otetaan huomioon huolestuttava kehitys tässä maassa, mielestäni on tärkeää, että viimeinen joka ansaitsee tulla juhlittua tänään on valtiot ja mitä tahansa poliitikot väittävätkin, että meidän pitäisi juhlia tänään.

Ja, som du kanske märker gillar jag inte påtvingade gemenskaper, inte heller den ”mångkulturella” – just för att den bygger på statligt tvång istället för frivillighet.

Den gamla svenska gemenskapen pådyvlades förvisso också den uppifrån i sin begynnelse, men genom en lång och smärtsam födelse blev det till slut den gemenskap som svenskarna hämtade styrka ur under de mörkaste tider. Det var den svenska flaggan Vilhelm Moberg och hans landsmän samlades kring när våldsmakterna omringade Sverige under andra världskriget. Det var i den svenska gemenskapen dom fann styrka att försvara sig. Inte ens jag som i det närmaste betraktar mig som en frihetlig anarkist, en libertarian som sätter individens frihet främst, kan därför förringa den svenska nationen som jag är en del av genom det språk jag talar, den kultur jag bär inom mig och den historia jag delar med andra svenskar. Men nationaldagen är och förblir ändå statens dag, maktens dag, och det ”Sverige” som firas är vad än makten säger att det ska vara.

Juhannus sen sijaan on eri juttu! Se on ruotsalainen true loma tähän aikaan vuodesta, josta Lars Anders on myös kirjoittanut, juhla, joka on paljon vanhempi kuin Ruotsin kansallisvaltio, ja juhla, jonka juuret ulottuvat suoraan ihmisten sieluun.

Tilaa YouTube:

Jos arvostat Allmogens itsenäistä työtä kuvaamaan hienoa ruotsalaista historiaa ja pohjoismaista kulttuuria, ja olet tervetullut ostamaan jotain mukavaa kaupasta tai tukemaan meitä vapaaehtoisella lahjoituksella. Kiitos etukäteen!

Tuki Allmogens Swishin kautta: 123 258 97 29
Tuki Allmogens genom att liity
Tuki Allmogens testamentissasi