Löydä elementtivoimasi ruotsalaisesta kansanmusiikistamme.

Onko olemassa ruotsalainen alkuvoima? Onko pohjoismainen voima peräisin maasta, maasta, kosketuksesta vanhojen puutalojemme lattialautoihin? Onko olemassa voimaa, joka tulee siitä, että tunnistamme aidoimman olemuksemme? Syvimmästä mysteeristämme? Vastaus on kyllä. Kuuntele ruotsalaista kansanmusiikkia, jos epäilet sitä.

Ruotsalainen kansanmusiikki osoittaa, missä Ruotsin alkuperäinen voima piilee. Se on painossa, kosketuksessa maahan, maahan, maan alle, maanpintaan, lattiaan, loosin tasaisiin lauteisiin. Jos istut pienessä puutalossa, koko talon pitäisi täristä, kun painat klapin lattiaan merkiksi polskan tahdista. Kokeile itse legendaarista Horace-laulua, jonka ruotsalainen laulaja esitti hieman haikeana. Elina tai tehokkaammin Orsan soittokunta. Ja koska kyseessä on polska, voit vapaasti tukea ensimmäistä tahtia merkitsemällä kevyesti myös kolmannen tahdin. Se on kuin lämmittelyä koko olemassaolon syvyyksiä varten, joita ensimmäisen nuotin polkeminen tutkii.

Yritä löytää kolmen baarin Jan Johanssonin versiossa Jan Johanssonin versio Puolan päässä Medelpad. Nopea pianonsoitto saa toisen ulottuvuuden, jos löydät hitaan rytmin. Laske "yksi, kaksi, kolme" rauhallisesti ja peruslähtöisesti ja polkaise jalka lattialle kolmannen ja ensimmäisen nuotin kohdalla, ja ensimmäisen nuotin kohdalla on pieni viive, ja musiikki saa toisenlaisen hermon.

Meidän ruotsalaisten on usein vaikea taputtaa käsiämme kolmannella nelosella. Tavallisessa popmusiikissa 3/4-tahtimerkkiä käytetään harvoin, vaan suorempi 4/4-tahtimerkki on hallitseva. Se sopii hyvin esimerkiksi auton ajamiseen: se on suora ja lineaarinen ja liikkuu tasaisesti eteenpäin. On luonnollista taputtaa käsiään tahdissa, jossa rumpali lyö pikkurumpua. Bassorumpu merkitsee ensimmäisen nuotin, ja pieni rumpu (ja käden taputus) vastaa kolmanteen nuottiin. Meillä ruotsalaisilla on joskus ollut vaikeuksia saada osuutemme rytmiin oikein. Me taputamme mielellämme ykköstä, mikä tekee musiikista mykistävää ja tönkköä. Tätä kutsutaan joskus ruotsalaiseksi backbeatiksi. Olemme yksinkertaisesti liian jäykkiä uskaltaaksemme tuntea sen viivästyneen "svengin", joka tapahtuu 4/4-tahtilajissa, kun keskitytään kolmanteen eikä ensimmäiseen.

Mutta meissä ei ole mitään vikaa. Emme ole amerikkalaisia vaan ruotsalaisia. Ja sellaisena elämme juurtuneessa tavassamme, jonka mukaan musiikin pitäisi löytää paikkansa syvyydestä, joka syntyy, kun annamme ensimmäisen nuotin hallita. Tämä toimii erityisen hyvin kolmitahoisessa musiikissa, kuten esimerkiksi puolalaisessa musiikissa. Mutta se toimii myös suoremmassa 4/4-tahdissa (tai miten ikinä haluatkaan laskea sen). Kuunnelkaa esimerkiksi Orsan muusikoiden versiota kappaleesta Morsiamen marssi Delsbosta. Jos lyöt tahtia jalalla, ensimmäinen tahti (ja kolmannen ja neljännen tahdin alku) on väistämättä hallitseva. Toki voit kuvitella taputtavanne käsiänne kolmannelle, mutta juuri ensimmäinen lisää syvyyttä musiikkiin.

Mitä Delsbon Brudmarschista todella välittyy? Kuuntele musiikkia. Nauti, hyvä lukija, musiikin energiasta. Se on valtaa. Se on voimaa. Se on ylpeyttä. Se on perinne ja kulttuuri. Siinä on kaikki, mitä tarvitsemme tänään.

Myös "vanhassa tanssimusiikissa", joka syntyi harmonikan saapuessa Ruotsiin 1800-luvun lopulla, oli paljon voimaa. Isäni, joka rakasti "vanhoja tansseja", sanoi kerran, että nykyaikainen populaarimusiikki (jota soitettiin tansseissa) oli monella tapaa hyvää, mutta siitä puuttui "hiton hyvä järki". Se oli tylsää ja yksitoikkoista. Harmonikkakuningas Calle Jularbo ilmaisee saman epäröinnin modernin musiikin suhteen 1950-luvun alussa (luulisin) tehdyssä elokuvassa, jossa hän sanoo (27:47 kohdassa elokuva): "En ole koskaan soittanut mitään modernia musiikkia, olen aina pitäytynyt kulttuurimusiikissa. Tansseissa on aivan erilaista elämää, kun soitan aitoa vanhaa laulua. Kun he tanssivat modernia tanssia, foxtrotia tai jotain sellaista, he näyttävät mielestäni enemmän ruumiilta tanssilattialla kuin kun he tanssivat vanhaa tanssia. Sitten ihmiset nauravat ja vinkuvat ja pitävät hauskaa."

Nuoret ruotsalaiset tuskin ryhtyvät enää harrastamaan vanhoja tansseja. Voimme kuitenkin kaikki hakea inspiraatiota omasta kulttuuriperinnöstämme. Ja meillä on musiikkiperinne, joka on monin tavoin fantastinen. Vanha tanssi ei ole aivan sama asia kuin kansanmusiikki, mutta siinä on paljon yhtäläisyyksiä. Kyse on voimasta, vahvuudesta ja elämänilosta. Kuten tiedätte, kansanmusiikissa on myös voimakasta surumielisyyttä. Jan Johansson ilmaisee sen mestarillisesti modernisoidussa muodossa. "Jazzia ruotsiksi". Ja ehkä juuri siellä, surussa mutta myös alkuvoimassa, me ruotsalaiset tunnemme olomme kotoisimmaksi. Siellä olemme eniten oma itsemme. Kosketuksessa maan, voiman, surun ja mysteerin kanssa.

Ajatko sinä tänään? Laita ruotsalaista kansanmusiikkia soimaan ja rullaa ikkuna alas, jotta kaikki kuulevat. Ole vahva! Ole ylpeä! Ole oma itsesi!

---

Julkaistu ensimmäisen kerran osoitteessa Hyvä yhteiskunta

Tilaa YouTube:

---

Jos arvostat Allmogens itsenäistä työtä kuvaamaan hienoa ruotsalaista historiaa ja pohjoismaista kulttuuria, ja olet tervetullut ostamaan jotain mukavaa kaupasta tai tukemaan meitä vapaaehtoisella lahjoituksella. Kiitos etukäteen!

Tuki Allmogens Swishin kautta: 123 258 97 29
Tuki Allmogens genom att liity
Tuki Allmogens testamentissasi