Osta meidän historialliset kartat

Uusi DNA-tutkimus osoittaa, että grönlantilaisilla oli monopoli norsunluukaupassa Euroopassa.

Valross elfenben
Norsunluukallo, Skandinavia, 1050 - 1100, Dezsö Laczkó -museo, inv. Ei. M.2007.4.1. Kuva: Zdenek Kratochvil (CC BY-SA).

Uusi tutkimus osoittaa DNA-näytteiden avulla, että Grönlannin norjalaiset siirtokunnat toimittivat Eurooppaan lähes kaiken keskiajalla käytetyn norsunluun.

A valmis opiskelu Cambridgen yliopistossa osoittaa DNA-analyysin avulla, että Grönlannin asuttaneilla norjalaisilla oli keskiajalla käytännössä monopoliasema norsunluukaupassa Euroopassa.

Norsunluu saattaa tuoda mieleen norsun syöksyhampaat, mutta tähän luokkaan kuuluvat myös mammutin, virtahevon, mursun ja norsuvalaiden luut. Grönlannin norsunluu oli peräisin yksinomaan mursuista.

Franks Casket
Frankin arkun etupuoli, riimukaiverrettu ja runsaasti kuvitettu reliikkikaappi, joka on tehty valaanluusta, luultavasti 6. vuosisadan lopulla. Kuva: John W. Schulze (CC BY)

Studien visar även att den atlantiska valrossen under den senaste istiden delade sig i två underarter, den ”österlänska” och den ”västerländska”. Den österländska valrossen bredde ut sig över stora delar av arktis inklusive Skandinavien. Den västerländska däremot är unik för vattnen mellan västra Grönland och Kanada. Studien visar att från 1100-talet och framåt kom Europas elfenben nästan uteslutande från den västerländska valrossen.

Mutta miten pohjoismaalaiset päätyivät Grönlantiin? Ensinnäkin norjalaisten kehittyneet purjehdustaidot ja -teknologia mahdollistivat sen, että he pystyivät laajentamaan toimintaansa Pohjois-Atlantilla Islantiin, Grönlantiin ja myöhemmin Vinlantiin. Nykyisen Norjan alueelta norjalaiset kulkivat länteen, kun taas esi-isämme Ruotsissa laajenivat itään, perustivat asutuksia Baltian maihin ja perustivat ensimmäisen Venäjän keisarikunnan ja purjehtivat etelään Venäjän jokia pitkin. Hyvin kehittyneen purjehdustaidon lisäksi norjalaisten seikkailunhalu vaikutti myös Grönlannin kolonisointiin ja, kuten tulemme näkemään, moniin murhiin ja kuolemiin.

Abraham Ortelius Islandia
Abraham Orteliuksen laatima Islannin kartta, n. 1590.

Islantilaiset sadut, mukaan lukien Erik Punaisen saagakertoo, miten Erik Röde (Old West Norse Eiríkr rauði Þorvaldsson) vuonna 982 karkotettiin silloisesta valtioton Islanti 3 vuotta sen jälkeen, kun hänet oli tuomittu murhasta. Kaikki alkoi, kun Erikin naapuri Eyjólfr sour tappoi Erikin orjat sen jälkeen, kun ne olivat vahingossa aiheuttaneet maanvyöryn naapurin tilalla. Kostoksi Erik tappoi naapurinsa Eyjiolfin ja Hólmgöngu-Hrafn. Elääkseen rauhassa Erik muutti Öxneyn saarelle, mutta ei kestänyt kauan ennen kuin hän joutui jälleen vaikeuksiin. Erik joutui tappeluun Thorgestin kanssa (Þórgestr), ja taistelussa Erik tappoi molemmat poikansa ja pari muuta miestä. Riita ratkaistiin hovissa, jossa Erik tuomittiin maanpakoon.

Sen jälkeen hän lähti matkalle länteen, jossa hän saavutti saaren, jonka Gunnbjörn Ulfsson ja Snæbjörn Galti olivat aiemmin nähneet. Saari, josta tulisi Grönlanti. Erik Rödeä pidetään Grönlannin ensimmäisenä pysyvänä asukkaana, sillä hän asettui saarelle 300 vuotta ennen inuiittien saapumista, ja Erik on myös se, joka antoi saarelle sen ruusuisen nimen. Erikin poika Leif Eriksson oli myöhemmin ensimmäinen eurooppalainen, joka löysi Vinland – Nordamerika.

Efter sin 3-åriga exil återvände Erik Röde till Island med berättelser om ”Grönland”, och han ska medvetet ha gett ön ett mer tilltalande namn än Island för att locka till sig fler bosättare. Fler nordbor begav sig västerut från Island och bosatte sig på två områden längs den sydvästra kusten.

Grönland vikingar
Kesä Grönlannin rannikolla vuoden 1000 tienoilla. Tanskalaisen taidemaalarin Carl Rasmussenin (1841-1893) maalaus.

Skandinavian väestömäärä 1200- ja 1300-luvuilla oli korkeintaan 5000 henkeä, kun se nykyään on 56 375 henkeä. Läntinen asutus (vanhan norjan Westribyggd) luoteessa, jossa oli jopa 1000 asukasta, ja itäisen asutuksen (vanhan norjalainen Eystribyggd) kaakossa, jossa on jopa 4000 asukasta.

Viikinkien asutukset Grönlannissa hylättiin suhteellisen nopeasti 1400-luvun lopulla. Cambridgen yliopiston tutkimuksen mukaan asiaan on saattanut vaikuttaa useat tekijät, kuten liiallinen riippuvuus norsunluukaupasta, joka johti taloudelliseen romahdukseen, kun kiinnostus norsunluuta kohtaan väheni Euroopassa 1400-luvulla.

14. ja 15. vuosisatojen aikana ilmastoa kutsuttiin myös ns. pieni jääkausi inträdde (och varade ända fram till 1850-talet), vilket kan ha gjort det mer ogästvänligt att bo på Grönland – trots det rosenskimrande namnet. Den västra bosättningen övergavs omkring 1350, och den sista kända skrivna källan är från september 1408 då ett giftermål noteras i Hvalsey kyrka, en gammal fornnordisk kyrka som ligger i Hvalsey (Qaqortukulooq) inte långt ifrån Qaqortoq, sydgrönlands största stad.

Hvalseyn kirkon rauniot ovat edelleen pystyssä, ja ne ovat parhaiten säilyneitä pohjoisen asutuksen jäänteitä.

Tilaa YouTube:


Jos arvostat Allmogens itsenäistä työtä kuvaamaan hienoa ruotsalaista historiaa ja pohjoismaista kulttuuria, ja olet tervetullut ostamaan jotain mukavaa kaupasta tai tukemaan meitä vapaaehtoisella lahjoituksella. Kiitos etukäteen!

Tuki Allmogens Swishin kautta: 123 258 97 29
Tuki Allmogens genom att liity
Tuki Allmogens testamentissasi

Suosittu

Kuullaanko meitä sunnuntaina?

Saat joka sunnuntaiaamu uutiskirjeen, joka sisältää viikon artikkelit Ruotsin historiasta ja pohjoismaisesta kulttuurista. Maksutta!

Täydellistä! Tarkista postilaatikkosi ja vahvista rekisteröitymisesi, niin olet valmis!