Allmogens perinteiset askareet joulukuussa

"Viljelijälle neljäs kausi on elpymisen ja levon aikaa. Hänellä on satonsa suojassa, lumipeitteen alla piilee syksyn vilja, joka on osa ensi vuoden satoa, turvallisesti ja hyvin varastoituna sulaneeseen maahan - päivittäinen kiire ei piiskaa häntä, vaan hänellä on aikaa hengähtää." (Vilhelm Moberg, Maanviljelijän vuosi, 1966)

Näin Vilhelm Moberg aloittaa Ruotsin talonpoikien talvea käsittelevän luvun. Talvi on aina ollut elpymisen ja levon aikaa, mutta kuten hän myöhemmin sanoo, ei pidä ajatella, että maanviljelijä on toimettomana koko talven.

Ennen vanhaan, ennen koneviljelijöiden aikakautta, vilja puimattiin Pyhäinpäivästä jouluviikkoon. Kahdeksasta, jo aamulla kello 3-4, aina hämärään asti kuului tukkien hakkaamista.

Talvi oli kuitenkin myös metsän aikaa.

Maanviljelijällä oli metsänsä, ja talvella hakattiin seuraavan vuoden polttopuut, jotta maanviljelijä pystyi pitämään perheensä lämpimänä seuraavana talvena. Puuta hakattiin myös maatilarakennusten huoltoa ja korjausta varten, ja kun järvet ja suot jäätyivät, niityiltä ja suoalueilta tuotiin heinää kotiin.

Maanviljelijä teki talvisin töitä itsensä ja perheensä eteen, mutta hänen oli myös ansaittava rahaa maksaakseen kruununveron, joka oli pakko maksaa. Siksi oli tavallista, että maanviljelijä otti lisää töitä tilan ulkopuolelta, esimerkiksi ajamalla puutavaraa ja polttopuita toisten metsiin tai harjoittamalla talvikalastusta (talvikalastuksesta lisää jäljempänä). (Vilhelm Moberg, Maanviljelijän vuosi, 1966)

Ei siis voida sanoa, että pohjoismaisella talonpojalla olisi koskaan ollut todellista talvilomaa tuhansia vuosia kestäneen historiansa aikana. Mutta jo pitkään joulun alla on ollut hiljaista ja rauhallista aikaa maatilalla.

"Ennen vanhaan"

...kuten voitte lukea Vilhelm Mobergin teoksesta Maanviljelijän vuosi, "jotkut askareet olivat yksinkertaisesti kielletty maatilalla joulun pyhinä - ei lain, vaan esi-isiemme uskonnon ja sen taikuuden mukaan. Niinpä 21. joulukuuta pidetystä Toman joulusta 6. tammikuuta pidettyyn ilmestyspäivään asti ei saanut harrastaa niin sanottuja vaelluksia - eli kaikkia niitä toimintoja, joissa jokin liikkui."

Tämä oli siis keskitalvijuhlan eli joulunpyhien aika, joka on yksi vuoden suurimmista juhlista pakanallisissa Pohjoismaissa. Kiertäminen tarkoittaa esimerkiksi pyörillä työskentelyä, johon kuuluu myllyssä jauhaminen, langan kehrääminen, halkaisu, neulominen jne. (Vilhelm Moberg, Maanviljelijän vuosi, 1966)

Esi-isämme eivät työskennelleet tuona aikana pyörien kanssa, ja se johtuu siitä, että vanhassa kansanperinteessä aurinko oli kuin pyörä. Talvipäiväntasauksen aikaan aurinko pysähtyy ja pysyy paikoillaan kolmanteentoista päivään asti, ja nyt kun "taivaan suuri pyörä itse" on pysähtynyt, he uskoivat, että myös ihmisen pienet työpyörät pysähtyisivät. (Vilhelm Moberg, Maanviljelijän vuosi, 1966)

Viranomaiset kielsivät monet vanhan joulun tavat Pohjoismaiden kristillistymisen aikaan, ja joulujuhlat puettiin kristillisiin vaatteisiin, mutta saat lukea lisää ruotsalaisesta joulusta kautta aikojen tulevassa artikkelissa.

Katsaus 1700-luvun kotitalouksiin

I Ruotsin ommogeenien vapaustaistelu voit lukea lisää yleisön toiminnasta joulukuun aikana 1700-luvulla proviisori Reinerus Broocmanin kirjasta. Täydellinen ruotsalainen House-Hole-kirja vuodelta 1736. (Alfred Kämpe, Ruotsin ommogeenien vapaustaistelu, 1919-1921)

Broocman kirjoitti nämä seikat, jotka perustuvat pääasiassa suurempiin maatilatalouksiin, mutta luultavasti vähäisemmässä määrin myös pienempiin talouksiin, ja ne ovat varmasti olleet merkityksellisiä paitsi 1700-luvulla myös monien vuosisatojen ajan.

1. Nyt valmistellaan ketun saksia, kuoppia ja suden syöttejä.
2. Kaikki eläimet on juotettava vähintään kerran päivässä. Lampaita on ruokittava pienellä heinällä, sillä olki tekee niistä laihoja ja kurjia, eivätkä ne pysty ruokkimaan karitsojaan kunnolla. "Ennen nukkumaanmenoa illalla ja heti aamulla on huolehdittava huolellisesti tiineistä ja karitsoivista naaraspuolisista eläimistä sekä kaikista nuorista jälkeläisistä, ja näin on tehtävä, kunnes kaikki karja on poikinut ja tuottanut sikiönsä". Pidä lautat lämpiminä.
3. Kun jää on ohutta ja sileää, hevoset on harjattava hyvin. Tammat on suojattava hyvin iskuilta.
4. Hanhien rehua ja ruokaa vähennetään vähitellen, jotta ne eivät lihoa liikaa ja munisi.
5. Talvella kalastetaan paljon nuotalla.
6. Puintia jatketaan, sadonkorjuu suoritetaan, paalut valjastetaan ja ankkuroidaan, kehrätään ahkerasti, sidotaan kala- ja lintuverkot. Nyt leivotaan huomattava määrä leipää. "Mallas jauhetaan 6-7 panosta varten". Siemenkehät ja ohrakarsinat varastoidaan ja niitä hoidetaan hyvin linnuille, erityisesti varpuslinnuille ja kanalinnuille.

Talvikalastus

Talvinuotalla kalastaminen on Ruotsissa vanha perinne, joka juontaa juurensa monien satojen vuosien taakse, vähintään 700 vuoden, mutta ehkä reilusti yli 1000 vuoden ajalta (Kvarsebo Hembygdsförening, Tutkimuspiiri Maatalous ja kalastus Kvarsebossa, kokous 4.), Notfisket)

Kalastus nuotalla oli ennen vanhaan tärkein tapa saada silakkaa ja vuoristokalaa, ja silakkaa saattoi nostaa kerralla yli tonnin verran. Vanhoissa asiakirjoissa mainitaan Virsholmenissa Bråvikenissä Norrköpingin ulkopuolella sijaitsevassa Virsholmenissa saatu ennätyssaalis, joka oli 470 painoa eli 4,7 tonnia silakkaa (Kvarsebo Hembygdsförening, Study Circle Agriculture and Fishing in Kvarsebo, kokous 4.), Notfisket).

Nuottakalastusta koskevat säännöt löytyvät jo Östgötalagenista, joka oli voimassa 1300-luvun tienoilla Östergötlannissa ja Smoolannin Kindan, Vedbon, Tjustin ja useiden pienempien alueiden sekä Öölannin alueella. On todennäköistä, että nuotalla kalastettiin jo ennen lain kirjoittamista.

Talvikalastusta harjoitettiin Pohjoismaissa varmasti jo kauan ennen roomalaista valtiomiestä ja historioitsijaa. Tacitus vuonna 98 jKr. mainitsi ensimmäisen kerran säilyneessä historiassaan voimakkaan pohjoissaksalaisen heimon, svabeja eli ruotsalaisia. ruotsalaiset kuten tätä pohjoismaista alkuperäiskansaa myös kutsuttiin, kirjassaan Germania(Tacitus, Germania, 98)

Talvikalastus ei ole samanlainen perinne kuin nykyiset perinteemme, kuten silakan syöminen kerran vuodessa tai Aku Ankan katsominen jouluaattona. Talvikalastus on ollut Pohjoismaissa perinne, joka on kuulunut elämään niin kauan kuin täällä on ollut ihmisiä. Se oli keino täydentää ruokavarastoja eikä kuolla nälkään.

Se oli kuitenkin myös Ruotsin valtion tapa hyötyä rahvaan kustannuksella. Koska valtio otti tiukan otteen tavallisista ihmisistä, talvikalastus oli tärkeä verotulonlähde. Valtio takavarikoi kaiken kuivatusta "sylkykalasta" ja tynnyreissä olevasta turskasta aina suolattuun silakkaan asti veroina (Kvarsebo Hembygdsförening, Tutkimuspiiri Maatalous ja kalastus Kvarsebossa, Kokous 4, Notfisket)

Kvarsebo Hembygdsförening kirjoittaa muun muassa tapahtumasta vuonna 1529, jolloin Östkindin ja Nävekvarnin asukkaiden välillä oli riita kalastusrajasta. He kuvaavat, kuinka Kustaa Vaasa vahvisti, että Östkindin talonpojat saivat käyttää piirinsä vettä vanhojen kirjeiden mukaan. Samalla hän käytti tilaisuutta hyväkseen "taloustieteilijän tavoin" todetakseen, että kuningas saisi oman osuutensa - "the skole giffue wår keriste nådigiste herre en lott i nothen för konungx watn deel". (Kvarsebo Hembygdsförening, Study Circle Agriculture and Fishing in Kvarsebo, kokous 4.), Notfisket)

Palvelijat ja vuokralaiset

Monille palvelijoille ja talonpojille 1700-luvulla päivä alkoi, kun heidät herätettiin rahoittaja ja teollisuusmies Eric Salanderin (1699-1764) mukaan "täsmälleen klo 4 aamulla" koko vuoden ajan (Eric Salander, Yksityiskohtaiset maatilametsänhoitajaohjeet, 1727).

He söivät aamiaisen klo 8-9, "päivällisen" klo 12-13, ja sitten he saivat lähteä töistä klo 19.00, jolloin maatilan ulosottomies leikkasi heidän päivän työnsä veistokepillä, jotta he pysyisivät silmällä. Seitsemän ja kahdeksan välillä illalla pidettiin iltavartio, ja kymmeneltä illalla kaikki olivat nukkumassa. (Alfred Kämpe, Ruotsin ommogeenien vapaustaistelu, 1919-1921)

Kuten Eric kirjoittaa: "Silloin heillä on täydet kuusi tuntia aikaa levätä, ja tätä on jatkettava kaikkina aikoina ja koko vuoden ajan, huomioiden kuitenkin, että hengellisenä aikana ja muutenkin, kun tarve niin vaatii, ihmiset on ajettava töihin aikaisemmin kuin kello 4, jolloin myös kesäaika voidaan sovittaa auringon mukaan, jotta sen noustessa kaikki voivat myös olla liikkeellä sen mukana."" (Eric Salander, Yksityiskohtaiset maatilametsänhoitajaohjeet, 1727)

Se oli katsaus oikeusasiamiehen työhön joulukuussa. Tämän ensimmäisen talvikuukauden päätteeksi tässä on muutama rivi vanhasta Bonde-Practicanista (joka löytyy tietysti myös osoitteesta Allmogens-almanakka):

Piditkö tästä? Jaa se ystäviesi kanssa, jotta useammat ihmiset näkevät hienon tarinamme.

Tilaa YouTube:

Jos arvostat Allmogens itsenäistä työtä kuvaamaan hienoa ruotsalaista historiaa ja pohjoismaista kulttuuria, ja olet tervetullut ostamaan jotain mukavaa kaupasta tai tukemaan meitä vapaaehtoisella lahjoituksella. Kiitos etukäteen!

Tuki Allmogens Swishin kautta: 123 258 97 29
Tuki Allmogens genom att liity
Tuki Allmogens testamentissasi