Miksi juhlia Ruotsin kansallispäivää?

Kansallispäivää vietetään virallisesti sen päivän kunniaksi, jolloin Kustaa Vaasa valittiin Ruotsin kuninkaaksi vuonna 1523, ja vuoden 1809 hallitusmuodon muistoksi.

Vähemmän tunnettu ja tuskin monien ihmisten mielessä nykyään oleva asia on se, että Kustaa Vaasa viattomien miesten, naisten ja lasten joukkomurhat miehitetyssä Smålandissa miehityksen aikana ja sen jälkeen. Dackefejden 1543.

Smålandin Värend- ja Möre-laumoista, jotka olivat kapinan lähtökohtana, tuli kirjoittajan mukaan Fabian Månsson (1872-1938) "niin tuhoutuneet, ryöstetyt, ryöstetyt ja nujerretut, että kesti kaksisataa vuotta ennen kuin ne palautettiin feodia edeltävään tilaansa", kuten Vilhelm Moberg kirjoittaa teoksessaan Ruotsin historiani. Kustaa Vaasan tuhannet saksalaiset palkkasoturit marssivat Smålandin halki tulta, ryöstöä, ryöstelyä, raiskausta ja kidutusta aseinaan.

Myöhemmin historioitsijat, kuten Lars-Olof Larsson kirjassaan Dackelandon huomauttanut, että Moberg liioitteli luultavasti hieman kuvaillessaan Kustaa Vaasan armotonta riehumista Smålannissa, mutta voimme ainakin olla varmoja siitä, että Smålannin rahvaan oli kestettävä paljon.

Mutta onneksi kansallispäivää voi silti juhlia ja mansikkakakkua syödä, vaikka inhoaisikin keskusjohtoisen kansallisvaltion röyhkeyttä ja sortoa, jota se on aiheuttanut Ruotsin kansalle kautta aikojen. Kansallisvaltio, sortajavaltio, ei ole sama asia kuin kansakunta.

Kansallisvaltio on valtio, joka on rakennettu kansakunnan ympärille. Toisin sanoen kansakunta oli olemassa ennen valtiota. Klaus Bernpaintnerina kirjoitti äskettäin Ruotsin Mises-instituutissa:

Kansakunta on kulttuurikysymys. Sanalle on olemassa joitakin selityksiä kansakunta SAOBissa. Tässä on kaksi:

"1) maan kansaa; ottaen erityisesti huomioon yhteisen syntyperän, kielen, kulttuuri n.d., osittain.
(2) alueen tai maakunnan asukkaiden kokousta".

Kulttuuri on siis kansakunnan asia. Mutta myös paikallisesta maantieteellisestä alkuperästä. Jälkimmäisen selittävä esimerkki vuodelta 1793 kuuluu seuraavasti

"Gälbgjutare-Lärlingen Harald Rosenberg (is) til Nationen Dalkarl".

Ruotsin nykyisillä rajoilla on ollut monenlaisia kansoja, jotka yhdessä muodostavat kaikki Ruotsin alkuperäiskansat. Gootit, skotit, smålandilaiset, dalkarlaiset, jämtlantilaiset, saamelaiset ja muut ovat kaikki nähneet kansojensa liittyvän Ruotsin kansallisvaltioon, usein pitkien ja veristen taistelujen jälkeen. Ruotsi on "pitkän ja tuskallisen synnytyksen" tulos, kuten Vilhelm Moberg sitä kuvaili.

Nykyään valloitetuilla alueilla monet eloonjääneet identifioituvat edelleen alueellisiin ja alkuperäisiin kansoihinsa, erityisesti saamelaiset, jotka viimeisenä liitettiin keskitetysti suunniteltuun ruotsalaisuuteen. Monet pitävät itseään kuitenkin myös osana laajempaa ruotsalaista kansaa yhteisen kulttuurimme kautta.

Historiallisesti katsoen kansakunta on perheen ja suvun luonnollinen jatke. Perheestä suku kasvoi muiden perheiden kanssa solmittujen avioliittojen kautta. Kuten Vilhelm Moberg myöhemmin kirjoittaa teoksessaan Ruotsin historiani, suvut liittyivät yhteen ja muodostivat heimoja ja heimoyhteisöjä, "joista kehittyi vielä suurempia yksiköitä, kansanmaita tai landskia, joista tuli poliittisesti itsenäisiä valtakuntia." Tämä oli myös yksi niistä, jotka muodostivat heimoja ja heimoyhteisöjä. [...] Kun historian valo alkaa laskeutua maahan ja ihmisiin 7. tai 8. vuosisadalla jKr., Ruotsin Landskapsbund oli voittanut gootit ja liittänyt heidän maansa osaksi omaa maataan. [...] Ruotsalaisten ja goottien liitosta syntyi valtakunta, Svean kuningaskunta. Kului kuitenkin useita vuosisatoja ennen kuin kuningaskunnasta tuli kansallisvaltio nykyaikaisessa mielessä."

Mitä, tai pikemminkin ketä, voi juhlia tällaisena päivänä, jos ei halua juhlia Kustaa Vaasan kaltaisia kuolleita tyranneja?

Olen itse ajatellut tänään erityisesti isovanhempiani, jotka auttoivat tämän maan rakentamisessa. He eivät repineet ruumistaan ennenaikaisesti ulos metsässä, koska he halusivat osallistua johonkin kansakunnan rakentamiseen. Heillä ei ollut valinnanvaraa. He tekivät sen, koska halusivat luoda paremman tulevaisuuden lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Siitä olen heille ikuisesti kiitollinen.

Ruotsin historiani johdannossa Moberg kirjoittaa ihmetyksestä, joka heräsi jo lyhyen kävelyn jälkeen Ruotsin kansan historiassa ja joka "on sittemmin voimistunut". Hän kirjoittaa:

"Miten tämä kansa, jota pyrin seuraamaan kautta aikojen, on kyennyt selviytymään kaikesta siitä pahasta, mikä sitä on kohdannut, kaikista sodista, joita se on kestänyt, kaikista katastrofeista, jotka ovat tapahtuneet, kulkutaudeista ja nälänhädistä, jotka ovat toistuneet lähes säännöllisesti, kaikesta ahdingosta, kaikesta sorrosta, kaikesta ahdingosta, kaikesta vaivasta - miten se on kyennyt selviytymään kaikesta tästä?"

Esi-isämme eivät ole ainoastaan valloittaneet Ruotsin aarniometsää viljelyä varten, vaan myös puolustaneet vapauttaan ja oikeuksiaan kuninkaallista vihamielisyyttä, sortoa ja valtiollista itsevaltiutta vastaan kovassa ja katkerassa taistelussa. Ne, jotka rakensivat tämän maan, eivät saaneet mitään ilmaiseksi.

Halu hallita itseään, rakkaus vapauteen, on aina ollut voimakasta Ruotsin tavallisessa kansassa, sanoo Moberg, joka tutki vuosia historiaamme. Tämä halu hallita itseään on keskeistä myös kansakunnan ideassa, joka toisin kuin Kustaa Vaasan kansallisvaltio perustuu alueelliseen ja paikalliseen itsemääräämisoikeuteen.

Mielestäni tavallisen ihmisen päivittäinen pyrkimys parempaan elämään ansaitsee ainakin yhden juhlapäivän joka vuosi, vaikka se tarkoittaisikin sitä, että tyranni Kustaa Vaasan on otettava askel taaksepäin. Toki voidaan puhua kansakunnista, mutta loppujen lopuksi me kaikki tapaamme yksilöinä yhteisessä todellisuudessamme, ja juuri yksilöinä me pyrimme parempaan elämään. Kansakunta, yhteisö, joka perustuu jaettuun kulttuuriin, kieleen ja historiaan, on jossain taustalla, eikä sitä juuri huomata, paitsi silloin, kun ihmisiä uhataan ulkopuolelta. Kun vaara uhkaa, vahvan kansallisen yhteisön olemassaolo voi kuitenkin olla ehdottoman tärkeää. Yksin ette voi tehdä mitään.

Mikä sitten on se "ruotsalainen", jota kannattaa puolustaa ja tavoitella? Mobergin mukaan ruotsalainen luonto, hänen alkuperänsä, elinympäristönsä ja lapsuutensa maaperä ovat muovanneet häntä. "Mutta se on myös jotain muuta ja enemmän", hän sanoo puheessaan Ruotsin lipun päivänä Gävlessä 6. kesäkuuta 1944:

"Rauhallisessa maassa, jossa lapset syntyvät vapaina vapaille vanhemmille, on rauha ja henkensä turva. Se on maa, jossa pienimmätkin takapajulapset voivat kokeilla voimiaan äärirajoilla. Se on maa, jossa jokainen voi kasvaa ja kehittyä oman yksilöllisyytensä mukaisesti, jossa jokainen voi olla erilainen kuin muut ja jolla voi olla erilaisia mielipiteitä kuin muilla - ja silti säilyttää sekä vapautensa että elämänsä. Minulle Ruotsi on juuri tätä. Luovuttamaton. Tätä ajattelen tänään - lippumme päivänä."

Tilaa YouTube:

Jos arvostat Allmogens itsenäistä työtä kuvaamaan hienoa ruotsalaista historiaa ja pohjoismaista kulttuuria, ja olet tervetullut ostamaan jotain mukavaa kaupasta tai tukemaan meitä vapaaehtoisella lahjoituksella. Kiitos etukäteen!

Tuki Allmogens Swishin kautta: 123 258 97 29
Tuki Allmogens genom att liity
Tuki Allmogens testamentissasi