Haudat Norrlannin kansanperinteessä

Tontti on talon hyvä henki. Hän ei ainoastaan huolehdi hevosista, vaan on myös valmis työskentelemään milloin tahansa talon hyväksi. Mutta koska hän ei ole niin viisas, että ruokkisi suosikkihevosiaan runsaammin kuin maanviljelijän heinävarastot sallivat, hän ei voi olla ottamatta huomioon sitä, että naapureidensa navetat ja pellot joutuvat ajoittain melko koville.

Hän voi toivoa jonkinlaista kostoa, vaikkakaan ei yleensä suurta. Yleensä se tyytyy pieneen ruokaan, mutta jos se ei saa tarvitsemaansa ravintoa, se voi mennä navettaan ruokkimaan isännän lehmiä. Vaikka tontti on pieni ja merkityksetön, sillä on tarpeeksi raskas taakka. Eräs maanviljelijä sopi kerran erään joutilaan kanssa, että tämä kantaisi juuri leikattua viljaa naapurin pellolta maanviljelijän majalle. Maanviljelijä teki niin kuin oli sovittu, ja löysi aina majapaikkaan saavuttuaan ruokaa laatikosta, joka oli asetettu tiettyyn paikkaan. Kaikki sujui hyvin, ja viljelijän viljamakasiini ohjattiin joka yö. Mutta nyt kävi niin, että maanviljelijällä oli palvelija. Hän oli ajattelematon ja ajattelematon, kuten nuoret aina ovat, ja ajatteli, että olisi hauskaa tehdä joulupukille kepponen. Hän otti pois hänelle tarjotun ruoan. Kun Joulupukki tuli taakkansa kanssa majalle eikä löytänyt tavallista ruokaa, hän huokaisi ja kylvi:

Olen käyttänyt kaksitoista skyyliä ja kahdeksan baunia (nauhoja), eikä ruokaa ole löytynyt.

Legendasta, jonka kirjasin ylös Markuksen jälkeen, on useita muunnelmia. Yhden mukaan maanviljelijän naapurit olivat huomanneet, että kaikki ei ollut kunnossa, ja olivat siksi vieneet tontille asetetut ruoat pois ja täyttäneet astian epäpuhtauksilla. Kun maanviljelijä palasi, hän valitti, että hän oli "kävellyt seitsemän mailia ja raahannut seitsemän sorkkaa" ja että hänet oli kuitenkin palkittu niin huonosti. - Joulupukkia kutsutaan myös smo-karra, pikkumiehet, vrt. baijerilainen nimi Hojemännlein. Eräs mies oli rakentamassa itselleen mökkiä. Hän teki kaiken työn itse, ilman miesten apua, mutta hän oli laskenut niin suuria kulmakiviä ja veistänyt niin raakoja hirsiä, että oli vaikea ymmärtää, miten hän oli voinut tehdä kaiken itse. Mutta hän ei todennäköisesti ollut ollut yksin, vaan hänellä oli ollut apunaan pieni ryhmä. Jopa onnekkaiden metsästäjien sanotaan saaneen temppuja näiden kanssa.

Meidän joulupukkimme on Saksan Kobold. Ominaisuuksiltaan ne ovat yllättävän samankaltaisia. Der Kobold on erittäin käyttökelpoinen¹, mutta haluaa siksi myös kunnon palkan, "joka koostuu enimmäkseen maidosta tai puurosta voin kanssa". Jonsson² mainitsee myös, että "puuro ja maito" on suosikkiruoka, jota tarjotaan joulupukin juhlamehuille. Wolfin mukaan on nähty, kuinka Kobolde-kotka seurasi lypsäviä palvelijoita ja kotiapulaisia taloon ja nuoli varovasti roiskuneet maitotipat pois. Tämä selittää seuraavan huomautuksen, jonka tein Forsissa: aiemmin sanottiin, että ei pidä katua sitä, mitä vuodattaa, "koska joku saa sen myös". Friisin saarilla koboldit nuolevat sitä, mitä soitetaan, kun kotiäidit keittävät olutta. Heidän puolestaan he jättävät myös pöydältä putoavat leivänmurut. Dermed verbindet ohne zweiffel ein gammal Regel i Ångermanland att "ej sopavet golfvet, sedan man ätit gröten örn qvällen", ty då swear man bort de hullet af korna eller, selon en annan uppgift, af removnar man alla välsignelse. Perusteena on ilmeisesti ajatus siitä, että riistetty maanomistaja kääntyy navetan puoleen, jossa hän ruokkii lehmät, tai lähtee talosta eikä huolehdi siitä, koska hänen mukanaan katoaa myös vanha vauraus.

Der Koboldilla on voimakas taipumus kiusata ihmisiä ja tehdä heille kaikenlaisia temppuja, varsinkin kun häntä itseään kiusataan. Samanlainen on myös ollut. Vanha mies oli hirveän tylsä ja kärttyisä, ja pahimmillaan hän oli ennen joululomia ja joulunpyhien aikaan. Mikään ei ollut silloin hänen mieleisensä, vaikka kaikki pyrkivät miellyttämään häntä. Eräänä päivänä ennen joulua oli harvinaisen rauhallista ja hiljaista, jolloin vaimo sanoi piialle: "Kunpa joulu olisi jo ohi, ja meillä olisi taas näin rauhallista ja hyvää! He kaikki sopivat tekevänsä parhaansa, etteivät ärsyttäisi vanhan miehen vihaa. Nyt oli jouluaatto, ja kaikki muut paitsi palvelijat olivat tehneet askareensa. Vanhus, joka oli harvinaisen hyväntuulinen ja rauhallinen, oli ottanut esiin virsikirjansa ja istui laulamassa jouluvirsiä. Mutta sitten hän muisti, että hänen oli mentävä talliin ja annettava hevosille heinää. Tallin oviaukossa hän tapasi kolme punahuppuista miestä, jotka tulivat heinänkorjuusta ja menivät vaunuihin. Hän kuuli heidän nauravan ja nauravan ja nauravan ja nauravan. Ensimmäinen sanoi, että he tekisivät jotakin; toinen sanoi, että hän laittaisi mausteita takassa olevan jauhopadan alle, niin että se haisi palaneelta; kolmas sanoi, että hän tekisi niin, että kun ukko ottaisi brandypullon esiin antaakseen pojille juotavaa, se särkyisi. Kun vanhus kuuli, mitä menninkäiset aikoivat tehdä, hän ajatteli, etteivät he onnistuisi tekemään hänestä pahaa, hän olisi varovainen. Mutta kun hän tuli sisään ja haistoi palamisen hajun, hän unohti itsensä ja sanoi vihaisella äänellä: "Älkää koskeko kattilaan! Nyt hän pysäytti itsensä, mutta kun hän otti pullon esiin antaakseen pojille juotavaa, tyttö putosi lahteen ja hajosi. Nyt leijona murahti, mutta sanoi sitten lempeällä äänellä vaimolleen: "Rakas äiti, anna jonkun lakaista lasinsirut pois!". Kaikki mökillä ihmettelivät vanhan miehen lempeyttä sinä päivänä, mutta sitten hän kertoi, mitä oli nähnyt ja kuullut, ja vannoi, etteivät vanhat miehet saisi enää pitkään valtaa häneen, sillä uuden vuoden myötä hänestä tulisi uusi mies. Siihen asti ne olivat vaivanneet häntä kovasti, mutta uudenvuodenpäivän jälkeen hän oli päässyt niistä eroon. - Tarina, jonka tallennimme Ahvenanmaalla, vaikuttaa hieman hämärältä.

Koska täysin erillään tontista olevaa olentoa pidetään nyt - bon karhu tai karhu Ångermanlandissa, puken Saksassa. Karhu ja juoni näyttävät kuitenkin olevan yksi ja sama asia; molemmat sisältyvät myös saksalaiseen Koboldiin, jota kutsutaan myös nimellä Puck, Puken, Grimmin mukaan pohjoisfriisiksi Huspuken. Suden mukaan kobold esiintyy monissa eri muodoissa, nimittäin kissana, koirana, kukkona, vuohena, sammakkona ja kimalaisena. Keski- ja Etelä-Ruotsissa karhua edustavat jäniksenmuotoiset maitohaarat, mutta Pohjois-Ruotsissa karhun kuvataan näyttävän pesältä, vrt. T. V. V. s. 130.

Norrlannin noituutta koskevissa etsinnöissä karhulla tai kantajalla, kuten häntä joskus kutsutaan, on tärkeä rooli. Eräs Säbråssa asuva vaimo tunnusti, että hänellä oli kolme karhua, "jotka sadonkorjuun aikana elättivät hänet". Hän kuvaili yhtä "harmaan kissan kokoiseksi, mutta kiharaksi kuin pähkinä, ja suu kuin vesiputous". Nimi jänis esiintyy myös Ångermanlandissa. Eräs vanha nainen, joka oli valmistelemassa karhua, kysyi häneltä, mitä hän piirtäisi, ja sanoi: hare, bäre, hvad skall du dra’? - Jopa täällä. hän voi olettaa grodans olento.

Multråssa (Ahvenanmaalla) asuvat kaksi talonpoikaisnaista, jotka kuolivat muutama vuosi sitten, riitelivät keskenään jatkuvasti lehmistään ja syyttivät toisiaan siitä, että he lypsivät toistensa lehmiä karhun kautta. Lopulta eräänä aamuna, kun eräs vanhoista naisista löysi sammakko mökissään, hän oli täysin vakuuttunut naapurin vaimon rikollisuudesta. Edellä mainituissa heksan oikeudenkäynneissä monet tunnustivat, että he olivat "kiroilleet taivaan ja maan ja kaiken niissä olevan, lukuun ottamatta". skatan ja humblan, joka lentää". Vaimo Elisabet Ytterlännäsissä oli käyttänyt seuraavaa lukua:

Neitsyt Maria käveli vihreän lehden päällä,
Hän tapasi siunatun Poikansa niin suloisesti.
Huadh leethe I wälsignade mor? -
I'm leetar migh a miöö-humbla
miölkstuli ja moostuli. Teoksessa Nampn Fadhers, Pojat ja sitten Pyhät henget. Aamen.

Jopa muissa loitsuissa kimalaiset esiintyvät puhuttaessa maitosuhteista. Oletan siis, että kimalaiset ovat toinen juonen hahmo, sillä marjat tuskin pääsivät vesistöjen yli, kun taas kimalaisille, "jotka lentävät", tämä oli helppoa. - Ångermanlandissa on adj. bara-sugen, Saksassa Ime, imettäminen, marjojen syöminen, kuten sanotaan lehmistä, kun niillä ei ole karvoja, ja joskus ei ole ihoa nivusissa ja reisien sisäpuolella. Karvattomien laikkujen sanottiin johtuvan siitä, että karhu tai kiekko oli asettanut etujalkansa kyseiseen paikkaan. Siten myös tässä on hänen ilmaisunsa nelijalkaisen eläimen muodossa. Karhun ja tontin tehtävä on sama, nimittäin vetää maatilalle. Mutta jäniksestä, kissasta, kimalaisesta tai mehiläispesästä on kansan mielikuvituksessa muodostunut erityinen olento, jonka yhteys sen kasvatukseen on unohtunut niin pitkälle, että naiset ovat uskoneet pystyvänsä tekemään tällaisia olentoja, vaikkakaan ei ilman, että pahaa olisi loukattu.

Kun siunaus ja vauraus vallitsee jossakin, sanotaan: siellä huoraa tai hallitsee "niss Puck", sanoo Wolf s. 836, johon verrataan T. V. V:n s. 132 lausumaa eräästä backstugu-naisesta, jolla oli varsin hyvä tarjonta siitä, mitä hän tarvitsi, ja siksi sanottiin, kun sitä ei voinut muuten selittää, että hänellä oli marjoja. Kun talon vauraus loppuu ilman, että sen syytä ymmärretään, sanotaan: bvetää, eli hän lähtee tästä talosta omistajansa luo.

Bärens eller mjölkharens identitet med den tyska Kobold framgår vidare af en omständighet, som är för slående för att förbigås. Uti T. V. V. yttrade jag s. 131, att bären kan säljas tre gånger, men den tredje egaren kan aldrig varda honom qvitt. Om Kobold säger Wolf s. 335 »er wird auch gekauft lind kann dreimal verkauft werden, der dritte Eigenthiimer aber muss ilin behalten» (ung. ”Han kan säljas tre gånger men den tredje ägaren måste behålla honom”).

1. Wolf, Contributions to German Mythology, toinen abdi. Göttingen 1857, s. 336.
2. Folktro, seder och bruk i Möre, Sv. landsm. 2: 5.

Tilaa YouTube:

Jos arvostat Allmogens itsenäistä työtä kuvaamaan hienoa ruotsalaista historiaa ja pohjoismaista kulttuuria, ja olet tervetullut ostamaan jotain mukavaa kaupasta tai tukemaan meitä vapaaehtoisella lahjoituksella. Kiitos etukäteen!

Tuki Allmogens Swishin kautta: 123 258 97 29
Tuki Allmogens genom att liity
Tuki Allmogens testamentissasi