Osta meidän historialliset kartat

Lehdistö ja puolueet

Kuva: Gullers, KW / Nordiska museet (CC BY-NC-ND)
Torgny Segerstedt,1940. Kuva: Gullers, KW / Nordiska museet (CC BY-NC-ND)

Julkaistu 15. joulukuuta 1923.

On tullut aika vuodesta, jolloin ruotsalainen lehdistö yrittää tehdä pientä sieluntarkkailua, jonka ajatus vuodenvaihteesta tahattomasti saa aikaan. Sanomalehtien havainnoissa ennen vuodenvaihdetta ei niinkään ilmaista aikakausien ikuista lentoa, talviyön ääretöntä avaruutta, vaan pikemminkin haikeaa toivoa vuositilauksesta. Ajatus siitä saa sanomalehdet ylistämään omaa erinomaisuuttaan. Yleisesti oletetaan, että suopea lukijakunta ei ole itse huomannut, miten riippumaton, suoraselkäinen, peloton ja lahjakas lehti on ollut. Siksi kaikki nämä täydellisyydet tuodaan esiin, ja samalla luvataan, että paperi on, jos mahdollista, ensi vuonna vieläkin parempi. "Se kerskuu hirveästi kuin juopuneet ritarit ja kyllästyneet papit", ja saa käsityksen siitä, miten hyvin ja siististi kaikki on kirjoitettu. No, siitä ei ole mitään haittaa. Asiaan ei suhtauduta sen vakavammin kuin itsekehuun, jonka akateemisten ylennysten valittajat antavat levittää tuoksuaan yleisön keskuuteen. Näiden kerskailevien ritarien ja pappien - tarkoitamme siis allekirjoittaneita - ei pidä pelätä "tuovan vahinkoa koko maahan".

Asialla on toinenkin puoli, joka on ehkä hetken pohdinnan arvoinen. Se on lehdistön kanta poliittisiin puolueisiin. Olemme niin onnekkaita tässä maassa - tämä kollektiivinen kehuminen on oikeutettu sen totuudenmukaisuudella - että lehdistö on rehellinen siinä mielessä, että se ei ole valheellinen. Mielipiteissä ei ole minuuttiakaan kauppaa. Olosuhteemme ovat liian pienet ja läpinäkyvät, jotta sellaista voisi tapahtua. Se, että omistajanvaihdos voi johtaa asennemuutokseen, on aivan toinen asia. Tällaisissa tilanteissa voi tietysti olla myös ilkivaltaa, mutta on sinänsä rehellinen asia, jos henkilö tai yhdistys perustaa tai ottaa haltuunsa olemassa olevan sanomalehden hankkiakseen äänitorven mielipiteille ja huolenaiheille, jotka ovat lähellä heidän sydäntään. On myös täysin asianmukaista, että poliittisella areenalla kilpailevilla eri puolueilla on puolestapuhujansa lehdistössä. Hallitus tarvitsee kuitenkin aina tahon, joka puhuu sen puolesta julkisessa mielipiteenvaihdossa. Puolueiden ja hallitusten toimet on aina paljastettava ja puolustettava julkisuudessa. Väärinkäsityksiin, etenkin pahantahtoisiin tulkintoihin ja tarkoituksellisiin vääristymiin, on puututtava. Jopa silloin, kun näiden sanomalehtien päämiehet ovat syyllistyneet typeryyksiin, ja ehkä erityisesti silloin, tarvitaan lehdistöasianajajan apua.

Toisaalta on tietenkin valitettavaa, jos koko maan lehdistö jakautuu puoluerajojen mukaan siten, että jokainen sanomalehti asettuu tietyn puolueen palvelukseen, puhuu sen puolesta ja toimii sen puolestapuhujana. Tätä vaaraa ei voida kiistää. Se peittelemätön hämmästys, joka heijastuu palstoilla, jotka sanomalehdet omistavat toistensa nokkeluuden raportoinnille, kun ne törmäävät lausuntoon, jota ei voida luokitella puolueteorian luonnollisen järjestelmän mukaan, osoittaa, mihin pisteeseen olemme nyt päässeet. Tällaista puolueellista mielipiteenilmaisua koskevat kommentit ovat usein sekavia pohdintoja kunnioitetun aikalaisen ilmaisemasta yleisestä tyytymättömyydestä. Mikään puolue ei ole tarpeeksi hyvä. Tätä löysyyttä, joka on niin selittämätöntä kuin tuomittavaa, on moitittava asianmukaisesti. Oletetaan, että jokaisen sanomalehden on kuuluttava johonkin puolueeseen.

Tässä yhteydessä sosiaalidemokraattinen lehdistö on jätettävä syrjään. Se on aina puolueeseen sidoksissa, ja sen tehtävänä on puolueen kollektiivisen mielipiteen puolesta tapahtuva märkä ja kuiva edunvalvonta ja agitaatio. Niiden, jotka saarnaavat näistä saarnatuoleista, on varottava tuomasta esiin väärinkäsityksiä. Heillä on tiukemmat velvoitteet puhdasta oppia kohtaan kuin kirkolla on palvelijoitaan kohtaan. Kirkko on vanha ja hauras, ja sen on kestettävä paljon sellaista, mitä se ei olisi kestänyt voimansa aikana. Sosialistinen kirkko noudattaa tiukempaa kuria. Näin ollen se tekee vaikutuksen, jota ei ole tarkoitettu, kun sosialidemokraattiset kirjoittajat ottavat kantaa pappeja vastaan, koska heidän on pakko olla tietyllä kannalla toimeentulonsa vuoksi. Sosiaalidemokraattinen lehtimies, joka ei pysy puolueessaan, joutuisi pian etsimään toisen tilan, jossa leikkiä. Sosiaalidemokratian palveluksessa lehdistö on yksinomaan puolueen mielipiteiden levittämisen ja puoluejohdon ylistämisen väline. Sen on puolustettava ja se puolustaa. Tässä suhteessa se on reilua peliä.

Porvarillisella lehdistöllä on laajempi tehtävä, kun se ei toimi puolueen tai hallituksen elimenä. Nykypäivänä, jolloin puolueet ovat valitettavan vaalijärjestelmämme ansiosta antautuneet niin paljon riitelyyn ja toveruuteen, lehdistön on pakotettava yleisöä ja objektiivisuutta kunnioittamaan enemmän kuin suljetut puolueorganisaatiot suosivat. Myös parlamentilla on ollut taipumus käyttäytyä kuin suljettu yhtiö. Sen byrokraattinen henki on silmiinpistävä. On olemassa taipumus olla omavaraisia, mikä ei ole onnellista. On paljon tärkeämpää, että kritiikki pidetään hereillä omiin ja puolueiden tekoihin nähden, kuin että julkinen mielipide herättää henkiin vain puolue-elinten puoluekannatuksen omille talonpojilleen.

Sanomalehden tehtävänä ei ole puolustaa yhtä tai toista puoluetta. On erittäin valitettavaa, kun lehdistö ottaa tehtävänsä näin. Demokraattinen yhteiskuntajärjestelmä on niin täynnä heikkouksia, että jatkuva kritiikki on välttämätöntä, jotta se ei rappeutuisi. Puoluekysymysten sitoma lehdistö ei voi harjoittaa tätä kritiikkiä. Se ei voi "kutsua kissaa kissaksi ja Rollinia roistoksi". Vaikka puolueen ehdokas olisi kuinka huono, häntä on kiitettävä. Riippumatta siitä, miten häpeilemättä puolue loiskaa kansalaisten kustannuksella, sen toimia on kiitettävä epäitsekkään julkishengen ja valtiomiesmäisen huolenpidon edelläkävijöinä. Tämä puolueellisuus palvelee suoraan laiminlyöntiä.

Lehdistölle on asetettu tietyssä määrin sama tarkastusvelvollisuus valtiollisen elämän alalla kuin taiteen ja kirjallisuuden alalla. Huono teatteriesitys on arvioitava huonona. Kritiikin ei pitäisi olla pelkästään negatiivista. Se ei kuitenkaan saa vääristää mittauksia ja näkemyksiä. On aivan yhtä typerää sanoa henkilölle, joka esittää perustellun valituksen puolueen toimenpiteestä tai ehdokkaaksi asettamisesta, että tee itse paremmin, tee muutos puolueen sisällä, kuin sanoa taidekriitikolle, joka tuomitsee maalauksen: kyllä, on totta, että maalaus on huono, mutta maalaa itse parempi, niin huomaat, miten helppoa se on. Myöskään perusteltu kritiikki, joka osoittaa, missä vika on, ei ole pelkästään kielteistä. Toisaalta kritiikki, jossa puolustetaan ja yritetään juurruttaa yleisöön vääristyneitä näkemyksiä, on tuhoavaa. Puolueen kanssa liittoutunut sanomalehti on aina altis tällaiselle arviointivirheelle. Siksi ei ole koskaan todella onnekasta, että sanomalehden kannanotosta vastaava henkilö kuuluu jonkin puolueyhdistyksen johtopiireihin. Ei ole toivottavaa, että sanomalehtien päätoimittajilla olisi suurempi osuus parlamenttipaikoista. Heidän toimintansa lehdistössä tähtää liian helposti yleisön hämmentämiseen sen sijaan, että se valistaisi yleisöä. Tästä säännöstä voidaan tietenkin poiketa, mutta säännön järkevyyden pitäisi olla kiistaton.

Lehdistön riippumattomuus on äärimmäisen tärkeää, koska julkinen mielipide ja sen harjoittama moraalinen paine ovat ainoa asia, joka voi estää sosiaalisten suhteidemme rappeutumisen. Kansanmieli houkuttelee nörttimäisyyteen ja kaikenlaiseen demagogiaan. Yksi demokraattinen yhteiskunta toisensa jälkeen on tuhoutunut tähän suohon. Jos kansamme ei halua kulkea samaa tietä, meidän on oltava lakkaamatta valppaina ja taisteltava lakkaamatta sen pahoja puolia vastaan. Meidän ei pidä sietää suhdetoimintamme puolivillaisuutta. Emme saa unohtaa tyhmyyttä. Lehdistön velvollisuus on käyttää oikeita keinoja, antaa valokeilan loistaa nurkkiin ja koloihin, joihin kaikenlainen epäselvyys ja huijaus pyrkii, ja arvioida puolueettomasti. Puolueellinen lehdistö ei voi hoitaa tätä tehtävää. Sen on oltava riippumaton ja puolueeton.

Tilaa YouTube:


Jos arvostat Allmogens itsenäistä työtä kuvaamaan hienoa ruotsalaista historiaa ja pohjoismaista kulttuuria, ja olet tervetullut ostamaan jotain mukavaa kaupasta tai tukemaan meitä vapaaehtoisella lahjoituksella. Kiitos etukäteen!

Tuki Allmogens Swishin kautta: 123 258 97 29
Tuki Allmogens genom att liity
Tuki Allmogens testamentissasi

Suosittuja vanhoja tekstejä