Nils Dacke ja Dackefejdenit

Eräiden tekemieni matkojen teemana on Nils Dacke ja Dacken kapina. Nils Dacke kuului köyhimpään talonpoikaisluokkaan, niin sanottuun syrjäseudun maanviljelijään, joka asui muun muassa maatilalla Flaken lähellä Lyckebyån, rajoittaa sitten Tanskan Blekinge.

Hänet mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1536, kun hän ja toinen maanviljelijä tappavat ulosottomiehen. Rangaistus oli sakko, tosin pieni, mutta se kertoo jotain tuon ajan ihmisarvokäsityksestä. Juhannuksen tienoilla 1542 hän asettaa itsensä asemaankasvavasta tyytymättömyydestä Kustaa Vaasa lisääntyneet verot ja muut maksut. He hyökkäävät ulosottomiesten kimppuun ja saavat tukea yhä useammilta talonpojilta, esimerkiksi Växjössä.

Heinäkuussa 1542 käytiin suuri taistelu Örsledin silta kautta Mörrumsån lähellä Bergkvaran linnaa, joka on nykyään raunio - katso kuva sekä lue lisää sivustosta täältä. Kuningas kärsii tappion ja joutuu vetämään joukkonsa pois. Nyt kapina leviää Kisa Etelä-Östergötlannissa, ja Kustaa Vaasa, joka on Stegeborgin linnassa (lähellä Söderköpingiä), kirjoittaa kirjeessään: "...tämä Östergötlanti roikkuu nyt kuin silkkilangasta" -, niin että maa valtaistuimen alla tärisi!

Smålandin menestyksen jälkeen Dacke lähti pohjoiseen, ja Etelä-Östergötlannissa, etenkin Kinda häradissa, syntyi yleinen kansannousu. Aivan pohjoiseen Kisa syyskuussa 1542 käytiin suuri taistelu. Dacken joukot olivat joutuneet väijytykseen, kun suuret kuninkaalliset joukot siirtyivät Linköpingistä etelään. He olivat valmistelleet ns. ongelmiaeli puita, jotka oli osittain sahattu ja sitten kaadettu raskaasti aseistettujen saksalaisten palkkasotilaiden takaa ja edestä, jotka olivat siten ansassa. Dacken talonpojat hyökkäsivät tämän jälkeen muun muassa varsijousilla, jotka ovat lähitaisteluase, toisin kuin jousi ja nuoli, jotka voivat läpäistä panssarin. Palkkasotureita kuoli ehkä jopa 1 000. Tämä oli Dacken suurin voitto! Kuningas joutui suostumaan aselepoon, joka solmittiin vuonna SlätbackaLinköpingin eteläpuolella. Dacke oli asettanut 17 kohtaa, joista tärkeimmät olivat Fogdin mielivallan ja lahjusvaatimusten lopettaminen, verojen alentaminen tai poistaminen (Kustaa Vaasa oli ottanut käyttöön useita uusia veroja ja korottanut nykyisiä), kirkkojen hopean ryöstämisen lopettaminen ja vanhojen (katolisten) seremonioiden säilyttäminen, vastalause kruunun hirven- ja peuranmetsästysmonopolia sekä tammi- ja pyökkipuiden kaatamista vastaan. Mutta ei mitään Tanskan Blekingen kanssa käytävästä rajakaupasta, joka kuitenkin jatkui. Tämä usein esitetty väite oli itse asiassa osa kuningas Kustaa Kustaa Kiven propagandaa, jonka tarkoituksena oli esittää Dacke ja hänen miehensä maanpettureina. Todellisuudessa Dacke lupasi kuninkaalle uskollisuutta ja antoi 2 000 miestä hänen käyttöönsä vastineeksi "ulkoviholliset ja kotimaiset vastustajat"ja palauttaa järjestys Smålantiin.

Uskomalla, että annetut ja allekirjoitetut lupaukset olivat päteviä, Dacke ja hänen seurueensa vetäytyivät takaisin Kronobergin linna, joka oli Växjön piispan linna ja joka oli väliaikaisesti tyhjillään. Siellä "juomassa joulua" kuten se sanoo vanhassa aikakirjassa, mutta kuningas kutsui rauhan "kukkoileva" ...ja valmistautui keväthyökkäykseen. Dacken kapinan tavoitteena ei siis ollut kuninkaan kukistaminen vaan perinteisen itsehallinnon puolustaminen ja ennen kaikkea talonpoikien, erityisesti köyhimpien talonpoikien, joihin Dacke itse kuului, taloudellisten etujen turvaaminen. Kuten joku huomautti, Kinda (ja Ydre) kuului todennäköisesti Smålandiin tähän aikaan, ja siitä tuli vasta hieman myöhemmin osa Östergötlantia. Mutta kuten kuningas Gösta (Kustaa Vaasa) kirjoitti kirjeessään "Tämä Östergötlanti... roikkuu silkkilangan varassa" - joten kapina levisi jopa tähän maisemaan. Dacke ja hänen miehensä juhlivat joulua Kronobergin linnassa (jossa he saivat lähettilään herttuan Albrecht Mecklenburgilainen ja hänen takanaan seisoi keisari Charles V!) ladattu Kustaa Vaasa uusia taisteluita varten. 8 000 uutta palkkasoturia ja muutama sata dala-maataloutta. Kuningas oli huijannut jälkimmäistä väärennetyllä anomuksella, jossa Dacke ja hänen miehensä esitettiin pettureina - kuningas väitti, että he toivat ruokaa tanskalaisille muiden ruotsalaisten kustannuksella!

Ratkaiseva taistelu käytiin 20. maaliskuuta 1543 jäällä, luultavasti järvellä. Hirvi (ks. kuva) lähellä Virserumia, jossa Dacke nykyään seisoo patsas. Avoimella jäällä Dacken miehet eivät pystyneet käymään sissisotaa, ja he hävisivät taistelun.

Dacke oli haavoittunut pahasti ja oli piilossa luolassa järven vieressä - sinne oli hyvin vaikea päästä, otin kuvan itse! Myöhemmin hänet vietiin turvaan erään maanviljelijän hoiviin Kisan alueelle. Muotokuva, jonka 1800-luvun kansatieteilijä Nils Mandelgren löysi hänestä, on todennäköisesti maalattu siellä. Hän teki maalauksesta piirroksen, mutta alkuperäinen on valitettavasti kadonnut. Kuvassa Nils Dacke tukeutuu oikeassa kädessään keppiin, joka on seurausta vammoista. Taistelut jatkuvat koko kevään ja kesän ajan ja johtavat uusiin tappioihin, kun yhä useammat Dacken läheisimmät liittolaiset kuolevat tai kääntyvät kuninkaan puolelle. Kapina laantuu... Myöhemmin Dacke itse tuli etsimään kotimaataan Vissefjärdan eteläpuolelta - juuri niin kuin Kustaa Vaasa oli odottanutkin! Entisen Dacke-kapteenin avulla - Tulostinta kohti ulosottomiehet odottivat! Kevään ja kesän 1543 aikana Dacken kapina kukistui useissa taisteluissa. Talonpojat palaavat kotiin, ja osa Dacken läheisimmistä ystävistä, niin sanotut Dacke-kapteenit, liittyvät kuninkaan puolelle. Kuningas kieltää kaiken viljan myynnin Smålantiin. "kunnes maanpetturi Nils Dacke ja hänen seurueensa on perusteellisesti kitketty ja lopetettu.". Perinteisesti Smoolannissa oli paljon karjaa eli laidunmaata, mutta viljaa eli peltomaata ei ollut riittävästi. Se on liian kivinen! Myit esimerkiksi voita ja lihaa ja ostit leipäviljaa. Muista, että tämä on ennen perunoita!

Taistelu Lenhovda heinäkuun alussa 1543 on viimeinen suuri kapinan aikana. Nyt Nils Dacke on melko yksinäinen, ja aivan luonnollisesti hän vetäytyy kotiseudulleen, etelään päin Suomea. Vissefjärda. Perinteen mukaan hän piiloutui ns. Hästmahultsgrottan mutta on myös muita. Se on lähellä maatilaa Flaken jossa hän ehkä toivoi tapaavansa perheen vielä viimeisen kerran ennen kuin hän, kuten monet muutkin vastustajat Kuningas Kustaa, pakeni etelään Tanskan Blekinge Saksaan. Toisen raportin mukaan hänen poikansa asui Sörsjö-Jon ja että Dacke tuli sinne, mutta siellä makasi ulosottomies, - Fargalt 10 miehen voimin. Dacke pakenee, hän on nyt etelään päin Lyckebyån, siis Tanskan maaperällä, mutta Kustaa on tehnyt sopimuksia uusien tanskalaisten kanssa. Kuningas Fredrik yhdessä lopettamaan mellakat. Kirjallisten lähteiden mukaan "Dacke kaatui Rödebyn metsässä", paikka on merkitty kivellä (katso kuva). Tämän jälkeen ruumis raahattiin Kalmariin, - "jossa hänet petturin palkkansa jälkeen ajettiin takaa (hänen ruumiinsa murtui - hänet nöyryytettiin) ja hän istui tikapuilla ja pyörällä". Hänen päänsä asetettiin yhdessä muiden kapinallisjohtajien päiden kanssa kasaan linnan edustalle (katso kuvat), ja hänen päässään oli kuparikruunu (toinen nöyryytys, vertaa Jeesuksen orjantappurakruunu!).

Tästä huolimatta Kustaa Vaasa ei ollut täysin tyytyväinen: "Petturi Dacke on saanut palkkionsa, vaikka hän olisi ansainnut pahemman poistumisen (eli kuoleman)". Mutta kuningas halusi nähdä hänet kidutettavana ennen kuolemaa! Mitä hänen vaimolleen tapahtui, ei tiedetä, mutta hänen pojastaan mainitaan, että hänet vietiin Tukholmaan, mutta sitten hän katoaa historiasta.... Vilhelm Moberg on löytänyt vuodelta 1559 peräisin olevasta asiakirjasta Nils Dacken päähän kiinnitetyn kuparikruunun. Kirjoitus on nimeltään Epitafi Nicolai Dacke ja antaa nämä sanat Dacken suuhun:

Aloin pelata outoa peliä, Luulin, että halusin olla kuningas, joka minä olen, koska olen nyt edessä Kalmarin kruunu karhu

Tämä viittaa Kustaa Vaasan syytökseen, jonka mukaan Dacke halusi tulla itsenäisen Smålandin kuninkaaksi! Kuten kerroin aiemmin, tästä ei ole mitään todisteita, mutta se on jälleen yksi esimerkki kuningas Kustaa Kiven taitavasta propagandasta. Vaikka kapina kukistettiin ja Nils Dacke (ja monet muut) tapettiin, häntä ei ole unohdettu, kuten kuvat osoittavat. Vaikka siitä on kulunut lähes 500 vuotta, muisto ja nimi elävät edelleen, jopa linja-autoyhtiöiden, koulujen, rallikilpailujen ja leivän nimissä jne. Miksi kapina epäonnistui ja miten voimme arvioida sitä? Siihen ei ole helppo vastata, ja vielä vaikeampi on vastata lyhyessä blogikirjoituksessa.

On aika tehdä yhteenveto kaikkien aikojen suurimmasta kapinasta pohjoisessa - Dackefejdenistä!

"Varas, petturi, ei kristitty mies, vaan pahempi kuin juutalainen ja pakana", "karsea peto ja metsän sika, vähän parempi kuin raakalainen, ilmeinen huorintekijä"! Se oli Kustaa Vaasa Dacken arvostelu. Hänen seuraajansa olivat "metsävarkaita... ja laillisen suvereniteettinsa pettureita". Useiden satojen vuosien ajan tämä oli totta, vielä 1800-luvulla vuonna Anders Fryxells erittäin suosittu Tarinoita Ruotsin historiastaDacke leimattiin "halveksittavan ilkeäksi mieheksi". 1800-luvun loppupuolella tapahtui käänne, joka perustui osittain lähdekriittiseen tutkimukseen ja osittain asennemuutokseen; G-O Hyltén-Cavallius puhuttelee Dackea paikallispatrioottina, vapauden, vanhan lain ja perinteiden puolustajana. 1900-luvulla on tapahtunut selvä käänne: Fabian Månsson ja myöhemmin Vilhelm Moberg näkee Dacken talonpoikien taistelijana sortavaa kuninkaallista valtaa ja hyväksikäyttävää aatelistoa vastaan.

Vielä 1950-luvulla Dacke oli kiistanalainen. Ehdotus viisimetrisestä Dacke-patsaasta pysäytettiin aikanaan. Carl Milles, ei ollut sopivaa, että se seisoi asuintalon edessä olevalla aukiolla - "Kuninkaallinen komentaja"! Nykyinen malli luotiin 1990-luvulla, ja se perustuu Millen ehdotukseen. Se on niin säälittävän pieni (ks. kuva oikealla), että Millen idea ei saanut edes peukaloa! Kuten Virserumin patsas ja Vissefjärdan muistokivi - joka sijaitsee kauniisti Lyckebyån kirkon vieressä (kuva yllä) - osoittavat, Nils Dackea ja hänen johtamaansa kapinaa ei ole unohdettu. Nykyään hänen mukaansa on nimetty leipiä, kouluja, linja-autoyhtiöitä ja speedway-joukkueita. Kapina oli aluksi hyvin menestyksekäs, ja Dacke keräsi ehkä 15-20 000 aseistettua miestä. Erittäin merkittävä joukko aikana, jolloin Ruotsissa oli alle puoli miljoonaa asukasta ja kuninkaalla ei ollut omaa armeijaa, vaan se oli riippuvainen värvätyistä ulkomaisista palkkasotureista (kalliita ja epäluotettavia). Lisäksi sissisodankäyntiä harjoitettiin menestyksekkäästi, esimerkiksi Kisassa, kuten olen jo kuvaillut. Miksi he hävisivät? Osa Nils Dacken lähimmistä ihmisistä oli sitä mieltä, että heidän ei pitäisi luottaa kuninkaan lupauksiin aselevon yhteydessä, vaan valmistella uusia taisteluita ja yrittää laajentaa kapinaa (se ei ollut levinnyt Finnvedeniin ja Västergötlantiin), mutta Dacke uskoi kuningas Kustaa Kustaa Kustaaan eikä ryhtynyt toimiin. Kun taistelut syttyivät, sissitaktiikasta luovuttiin osittain, ja taistelu käytiin avoimella jäällä, mikä merkitsi varmaa tappiota. Kronobergin joululevon aikana Dacke vastaanotti Rostockin kansalaisen Hans Plogjoka oli herttuan asiamies Albrecht Mecklenburgilainen. Nils Dacke kertoi tästä kirjeissä ruotsalaisille aatelisille vaikuttaakseen heihin, jotta he jatkaisivat neuvottelulinjaa ja suostuisivat kapinan vaatimuksiin. Ehkä tämä oli taktinen virhearviointi, koska kuningas Kustaa käytti sitä hyväkseen ja esitti Dacken ja hänen kannattajansa pettureina, jotka ottivat vastaan Saksan tuen. Siihen, tunsivatko Nils Dacke ja hänen miehensä itsensä ruotsalaisiksi vai Värendsborin asukkaiksi, on vaikea vastata. Varminta on, että Dacke ei halunnut kukistaa kuningas Kustaa. Tähän viittaavat ennen kapinaa lähetetyt kirjeet ja marraskuussa 1542 tehdyssä aselevossa esitetyt vaatimukset. Se, minkä puolesta Dacke taisteli - alhaisemmat verot ja maksut, Fogdien vallan väärinkäytön lopettaminen ja katolisen jumalanpalveluksen ja kirkon hopean palauttaminen jne. "kuten ennenkin" Dackin kuvausta lainatakseni. Tätä ei toteutettu, ja kapinaa voidaan siksi pitää turhana, mutta...

• Veroja ja maksuja ei alennettu, mutta ulosottomiehiä kannustettiin toimimaan joustavammin ja olemaan ottamatta mitään ylimääräistä omaksi hyödykseen. Kuninkaan kirjeistä voi myös aistia pehmeämmän sävyn.
• Kuningas alkoi rakentaa kansallisia sotilasjoukkoja. Osittain taloudellisista syistä (palkkasotilaat olivat kalliita), osittain tuodakseen kansan lähemmäs kuningasta ja hänen sotajoukkoaan. Eräät entiset Dacke-kapteenit, kuten Per Skegge ja Jöns Verkmästare värvättiin kuninkaan joukkoihin, koska, kuten kuningas Kustaa totesi: "oppivat aikanaan, mitä kunnia ja rehellisyys merkitsevät, eivätkä aina makaa metsässä kuin susilauma tai pedot"
• Kuningas otti tiukan otteen kirkosta. Kruunulle siirtyi lisää omaisuutta, kuten Kronobergin piispanlinna! Mutta seurakunnan papit saivat pitää "tendet" mikä teki heistä uskollisempia kuninkaalliselle vallalle.

Kronobergistä tuli myöhemmin kuvernöörin virka-asunto, josta lääni sai nimensä! Kustaa Vaasa aloitti kuninkaan ja talonpoikien välisen yhteistyön, joka osittain piti aateliston kurissa ja esti eri aatelisryhmien keskinäiset taistelut. Asioita, jotka hyödyttivät tavallisia ihmisiä.

Lukuvinkkejä, jos haluat lukea lisää Dackefejdenistä:

Lars-Olof Larsson - Dackeland Bo Alvemo - Dackefejden Gösta Hultén - Tie Lyckebyyn Fabian Månsson – Mäyräkoiran kehto [toimittajan lukuvinkit]

Tilaa YouTube:

---

Jos arvostat Allmogens itsenäistä työtä kuvaamaan hienoa ruotsalaista historiaa ja pohjoismaista kulttuuria, ja olet tervetullut ostamaan jotain mukavaa kaupasta tai tukemaan meitä vapaaehtoisella lahjoituksella. Kiitos etukäteen!

Tuki Allmogens Swishin kautta: 123 258 97 29
Tuki Allmogens genom att liity
Tuki Allmogens testamentissasi