Lucia - yksi ruotsalaisten rakastetuimmista perinteistä

Huomenna aamulla ilotulitteet sytytetään tuhansissa ruotsalaisissa kodeissa, kouluissa ja työpaikoilla. Laulu soi, varjot pauhaavat ja jotkut vuodattavat kyyneleen, kun lapsikuoro soittaa.

Miten on mahdollista, että katolista pyhimystä juhlitaan tällä tavoin kristillistymättömässä maassamme, kun suurimmalle osalle katolilaisista Pohjoismaiden ulkopuolella hän on vain yksi sadoista muista pyhimyksistä, nimi almanakassa, jota suuret massat eivät edes tunne?

Vastaus on se, että Lucia-juhlamme on malliesimerkki siitä, miten ruotsalainen kulttuuri ja perinne ovat syntyneet ulkoisista impulsseista, jotka ovat sekoittuneet ikivanhoihin ruotsalaisiin perinteisiin, ja näin siitä on vuosisatojen kuluessa tullut ainutlaatuinen juhla, jota vain me ja Suomen ruotsinkieliset juhlimme.

Herman Lindqvist

Yllä oleva teksti on lainaus historioitsija Herman Lindqvistiltä. Hänen kuvauksensa on erinomainen esimerkki siitä, miten Lucia-perinteen lisäksi myös kulttuurit kokonaisuudessaan ovat kehittyneet. Kun ihmiset väittävät, että ruotsalaista kulttuuria ei ole olemassa, he tarkoittavat yleensä sitä, että olemme saaneet kulttuurivaikutteita ulkopuolelta. Tällaisen päättelyn mukaan kulttuureja ei kuitenkaan olisi lainkaan olemassa - mikään nykyisin olemassa oleva kulttuuri ei ole vapaa muiden vaikutuksesta. Jokaisen kulttuurin ainutlaatuisuus on siinä, miten se on käsitellyt, valinnut ja muokannut sisältöään, ja tässä suhteessa ruotsalainen kulttuuri ei poikkea muista. Katsokaamme siis, miten Pyhän Lucian juhla, ehkä yksi kauneimmista ja rakkaimmista perinteistämme, on kehittynyt.

Lucia-juhla juontaa juurensa Sisiliasta kotoisin olevan Pyhän Lucian legendasta, jonka nimi tarkoittaa "valoa". Hän syntyi 280-luvulla, jolloin kristinusko oli kielletty Rooman valtakunnassa, ja siksi hän harjoitti uskontoaan salassa. Kun hänet vastentahtoisesti kihlattiin ei-kristitylle miehelle, hän oli niin pettynyt, että päätti antaa myötäjäisensä köyhille. Kostoksi mies paljasti hänet kristityksi, ja hänet teloitettiin 13. joulukuuta 304, mikä synnytti pyhimyskultin. Nykyisillä Lucia-juhlilla ei kuitenkaan ole juurikaan tekemistä tämän pyhimyksen palvonnan kanssa.

Pohjoismaissa joulukuun 13. päivä oli erityinen päivä jo ennen kuin Lucia-kulkueiden perinne syntyi. Vanhassa talonpoikaisyhteiskunnassa, kun käytettiin juliaanista kalenteria, joulukuun 13. päivän yö oli vuoden pisin. Kalenteriuudistuksen myötä talvipäivänseisaus siirrettiin 21. joulukuuta, mutta ajatus pitkästä ja pimeästä Lucian yöstä säilyi. Yliluonnollisten olentojen ajateltiin olevan liikkeessä, ja eläinten uskottiin pystyvän puhumaan. Ihmiset pitivät vahtia läpi yön.

Länsi-Ruotsissa Lucia-päivästä kasvoi merkittävä juhlapäivä. Siellä sitä kutsuttiin "pikkujouluksi" tai "lusse langnatt", ja ne, jotka pystyivät, juhlivat suuria määriä ruokaa. Saksalainen perinne, jonka mukaan tyttö pukeutui "Christkindleiniksi" (Jeesus-lapsi, jolla oli kynttilät hiuksissaan symboloimassa kirkkautta), otettiin Ruotsissa käyttöön, mutta se muuttui aikuiseksi naiseksi, jolla oli kypärä. luciakrona hänen päässään kantoi ruokaa. Vanhin tieto valoilla koristellusta Lusseau-morsiamesta on peräisin Hornista Skövden ulkopuolelta vuodelta 1764. 1800-luvulla tapa levisi yliopistokaupunkeihin, ja 1890-luvulla Skansen järjesti Lucia-juhlan, jossa esiteltiin maakunnan juhlaperinteitä. Lucia esiintyi yksin tai parin kumppanin kanssa.

Lucia-kulkue, jossa on valoa kantava Lucia seurueineen, on uudempi ilmiö, joka yleistyi vasta 1920-luvulla. Lucia-kulkue sai nykyisen luonteensa sen jälkeen, kun Stockholms Dagblad -lehdessä vuonna 1927 julistettiin kilpailu, jossa valitulle Lucialle annettiin kattokruunu ja hän johti morsiusneitojen kulkuetta. Kulkueeseen osallistuivat myös tähtipojat, jotka perinteisesti olivat adventin aikana kiertäneet mökkejä laulamassa kolmea viisasta miestä. Tapahtumasta tuli suosittu, ja samanlaisia juhlia järjestettiin uudelleen eri puolilla maata. Kun kouluissa ja päiväkodeissa alettiin järjestää Lucia-kulkueet, joulupukin junaan tulivat joulutontut ja piparkakkumiehet.

Nykyaikana Lucia-juhlista on tullut yksi ruotsalaisten rakastetuimmista perinteistä. Luciasta on tullut "valon kuningatar", joka saapuu joka talvi valaisemaan pohjoismaista talvipimeyttä ja julistamaan joulun tuloa. Juhlia vietetään kaikkialla - toreilla, työpaikoilla, kouluissa, vanhainkodeissa, sairaaloissa ja yksityiskodeissa. Monet meistä tuntevat perinteiset joululaulut ulkoa ja yhdistävät Lucia-juhlan juhlan ja rauhan tunteeseen.

Painetut lähteet:

Modéus, Martin (2000), Perinne ja elämä, Verbum Swahn, Jan-Öjvind (2007), Ruotsalaiset perinteet, Ordalaget

Painamattomat lähteet:

http://www.aftonbladet.se/nyheter/kolumnister/hermanlindqvist/article12701170.abhttps://www.nordiskamuseet.se/aretsdagar/luciahttps://www.svenskakyrkan.se/luciahttps://sweden.se/culture-traditions/lucia/ Julkaistu alun perin osoitteessa Kulttuurinen muisti.

Tilaa YouTube:

Jos arvostat Allmogens itsenäistä työtä kuvaamaan hienoa ruotsalaista historiaa ja pohjoismaista kulttuuria, ja olet tervetullut ostamaan jotain mukavaa kaupasta tai tukemaan meitä vapaaehtoisella lahjoituksella. Kiitos etukäteen!

Tuki Allmogens Swishin kautta: 123 258 97 29
Tuki Allmogens genom att liity
Tuki Allmogens testamentissasi