Osta meidän historialliset kartat

Maaorjuus ja pakkotyö keskiajalla ja nykyään

Jaa osoitteessa FacebookFacebookJaa osoitteessa WhatsAppWhatsAppJaa osoitteessa TelegrammiTelegrammiJaa osoitteessa X (Twitter)X (Twitter)Dick Harrison skrev i helgen om hur herremännen misslyckades med att införa livegenskap i Sverige under medeltiden. Här kommer lite om livegenskap, medeltidens tvångsdagsverken och nutidens tvångsdagsverken åt svenska staten och ”välfärden”: Livegenskap […]

Dick Harrison kirjoitti tänä viikonloppuna siitä, miten herrat eivät onnistuneet ottamaan käyttöön maaorjuutta Ruotsissa keskiajalla. Tässä hieman maaorjuudesta, keskiaikaisesta pakkotyöstä ja nykyisestä pakkotyöstä Ruotsin valtion ja "hyvinvoinnin" hyväksi:

Biotieteet oli mantereella yleinen orjuuden muoto, jota sovellettiin pääasiassa maanviljelijöihin, jotka eivät omistaneet omaa maata. Maaorjana oleminen tarkoitti velvollisuutta asua ja työskennellä määrätyssä paikassa. He eivät saaneet liikkua ilman maanomistajan lupaa, vaan heidät oli "sidottu turpeeseen", kuten Harrison kirjoittaa.

Lisäksi he joutuivat työskentelemään kartanonherran palveluksessa tietyn määrän päiviä vuodessa, niin sanottua päivätyötä, usein kylvön ja sadonkorjuun aikana.

(Kirjavinkki: Laittomat päivätyöt ovat pääaiheena Vilhelm Mobergin romaanissa "Aja tänä iltana!". Tämä kirja on erittäin suositeltava.)

Palkkioksi maaorjan työstä hänellä oli oikeus saada suojelua, oikeutta ja viljellä tiettyjä peltoja herran mailla omaksi elatuksekseen.

Harrison mainitsee esimerkin Smålandista, jossa maaorjuus yritettiin ottaa käyttöön lainsäädännöllä:

Växjöstadgan, joka hyväksyttiin Växjössä pidetyssä valtuuston kokouksessa juhannuksena 1414, kieltää Tiohäradin lagagan rahvasta poistumasta tiloiltaan ennen sovitun kuuden vuoden puhdistusajan päättymistä. Heidän on myös tehtävä kahdeksan työpäivää vuodessa herralleen.

Ruotsissa herrat saattoivat epäonnistua keskiajalla. Ottakaa kuitenkin huomioon, että nykyisellä verorasituksella meidän on tosiasiassa pakko tehdä päivätöitä Ruotsin valtiolle, ei kahdeksan päivää vuodessa, vaan yli kuusi kuukautta vuodessa.

On olemassa käsite, verovapaapäivä, joka viittaa siihen päivään vuodessa, jolloin keskivertopalkansaaja alkaa tehdä työtä itselleen eikä valtiolle. Verovapaana olet ansainnut niin paljon kuin voit odottaa maksavasi veroja vuoden aikana.

Verovapaa on siis eräänlainen veroasteen mittari, joka esitetään päivämäärän muodossa.

Vuonna 2015 verovapaapäivä osui 16. heinäkuuta, mikä tarkoitti, että keskivertopalkansaaja joutui työskentelemään valtion hyväksi 140 päivää (vain arkipäivät mukaan luettuina).

Entä tänä vuonna? Veronmaksajien yhdistys laskee joka vuosi, mille päivälle verovapaapäivä osuu, mutta arvelen, että heillä on vain kiire laskea kaikki uudet osavaltioiden veronkorotukset.

Jos tilanne olisi sama kuin viime vuonna, sinulla olisi enää 75 päivää aikaa pitää työsi hedelmät. Mutta kuten sanoin, tänä vuonna voitte odottaa enemmän, koska hallitus on määrännyt uusia veroja.

Keskiajan herrat ovat luultavasti kateudesta vihreinä haudoissaan.

Tilaa YouTube:


Jos arvostat Allmogens itsenäistä työtä kuvaamaan hienoa ruotsalaista historiaa ja pohjoismaista kulttuuria, ja olet tervetullut ostamaan jotain mukavaa kaupasta tai tukemaan meitä vapaaehtoisella lahjoituksella. Kiitos etukäteen!

Tuki Allmogens Swishin kautta: 123 258 97 29
Tuki Allmogens genom att liity
Tuki Allmogens testamentissasi

Suosittu