Vain Ruotsissa ruotsalaiset joulut ovat

Ensinnäkin, hyvää joulua Allmogens teille kaikille! Miksi siis juhlia joulua? Miksi aiemmat sukupolvet ponnistelivat näin keskellä talvea joulun viettämiseksi?

Folkloristi ja filologi Hilding Celander kirjoittaa kirjansa ensimmäisellä sivulla seuraavaa Pohjoismainen joulu että "koko tämä kodin, lapsuuden ilon, anteliaisuuden ja valon runsauden juhlallinen kausi tuntuu meille pohjoisen asukkaille kaksin verroin rakkaammalta ja välttämättömämmältä syksyn pitkän pimeyden taustaa vasten. Kuinka paljon harmaampaa ja kylmempää elämämme olisikaan täällä ylhäällä hyperborealaisessa talvipimeydessä ilman tätä palavaa lämpöpaikkaa!"

Toki on olemassa niitä joka vähentää jouluperinteitämmeja ne, jotka uskovat, että Urdun kieli on pelkkää barbariaa, mutta sitä todennäköisemmin pidämme perinteitämme arvokkaina ja ilon lähteenä. Tämä koskee sekä vanhoja perinteitä, joita vietettiin täällä Pohjoismaissa ennen kuin joulujuhlat puettiin kristilliseen asuun, että kristinuskon mukana tulleita uudempia elementtejä ja kaikkia ulkomailta tuotuja uudempia jouluperinteitä.

"Se tapojen ja uskomusten kirjava kirjo, joka ennen vanhaan täytti talonpojan joulun ja antoi sille rikkaan sisällön, jota me myöhäisajan lapset tuskin voimme käsittää, luultavasti enemmän kuin hämmästyttää kristinuskon ja pakanuuden sekoitus, joka näkyy kaikkialla."

Nils Gabriel Djurklous

Lainatut sanat ovat Nils Gabriel Djurklousin kirjasta "Unnarsboarin tavat ja elämä" vuodelta 1874.

Miksi joulua vietettiin Pohjoismaissa?

Nykyään joulua vietetään useimmiten Jeesuksen syntymän muistoksi. Joulu on kuitenkin aina ollut paljon muutakin. En aio kertoa teille, mitä joulu on. on, koska nykyään sillä on eri merkitys kaikille. Voin kuitenkin jakaa kanssanne Hilding Celanderin käsityksen siitä, mitä joulu on. ollut, mikä on luultavasti myös linjassa sen kanssa, miten pohjoismaiset kansat ovat nähneet joulun hyvin pitkään.

"Vaikka muut pohjoismaiset vuosijuhlamme ovat olleet tiiviisti sidoksissa luonnon elämästä, sen heräämisestä tai sen voimankehityksen huipentumista (kuten kevätjuhla, juhannusjuhla ja sadonkorjuujuhla), ja se on lähes kokonaan sen leimaama. kulttuuri-vahvista.

Se tulee vuodenaikaan, jolloin ihminen täällä pohjoisessa on kaikkein hylätyimmillään kaikkien elämää luovien ja lempeiden luonnonvoimien edessä ja näyttää olevan armottomasti talven pimeyden ja kylmyyden armoilla.

Mutta sillä hetkellä on kuin pohjoismaalainen olisi kerännyt kaikki voimavaransa suurella vaivalla. Kaiken sen, mitä kuluneen vuoden työt ja luonnon lahjat ovat yhdessä saaneet aikaan, hän asettaa joulun nuotion valoon ja uudistaa näin liittonsa kaikkien elämää edistävien ja ravitsevien voimien kanssa uhmaten ja puolustautuen kaikkea heikentävää ja elämää tuhoavaa vastaan, mikä uhkaa pimeydessä ja kylmässä tilan solmujen ulkopuolella.

Se on inhimillisen sivistyksen juhlaa ja voittoa. Ja siksi se myös kuvastaa pohjoismaista kulttuuria sen eri puolilla ja eri kehitysvaiheissa rikkaammin kuin kaikki muut suositut vuotuiset juhlat yhteensä. koti ja perhe puoluetta enemmän kuin mitään muuta. Se tiivistää pienen piirin jäsenten välisiä siteitä, sillä he taistelevat yhdessä elämän taisteluissa ja jakavat sen hyvät ja huonot onnet. Se on juhla, joka ei ole vain vuosittaiseen, vuotuisen kasvun ja pelastamisen osalta, mutta myös Fridarille, sukulaisia yhdistävän rauhan tilan säilyttämiseksi.

Ennen vanhaan se myös uudisti muutamaksi päiväksi katkeamattomat siteet, jotka yhdistivät perheen elävät ja kuolleet vainajat, sukulaiset, jotka oli kasvatettu, kuten Snorre sitä kutsuu. - Ja lopuksi, vanha joulu, tuon vuoden suurena keskipisteenä, on myös kääntänyt katseensa eteenpäin. Ennusteiden ja petosten avulla on pyritty paljastamaan, mitä tulevaisuuden verhon taakse kätkeytyy, ja turvaamaan - sikäli kuin se on ollut ihmisen vallassa - tuon tulevaisuuden kohtalot uskonnon ja magian avulla." (Hilding Celander, Pohjoismainen joulu, 1928)

I dagens svenska julfirande finns innehåll från alla tider, eller som Hilding Celander uttryckte det 1928: “Så löper i julen trådarna tillsammans från de mest skilda håll”

Osa näistä lukemattomista säikeistä on peräisin muista maista. Kristinuskon säikeet ovat kulkeneet Ruotsin kulttuurin läpi tuhannen vuoden ajan. Muinaisen pakanuuden säikeet, jotka löytyvät vielä nykyäänkin seinävaatekankaasta, ulottuvat vielä kauemmas ajassa taaksepäin. Joulukuusi, joka on peräisin Saksasta, liitettiin mukaan 1800-luvulla, ja Aku Ankka on suhteellisen uusi lanka.

Viikinkien talvipäivänseisauksen juhlallisuuksista jouluaattoon kuljettiin yhteiskunnan muuttuessa, kun munkit ja kauppiaat toivat mukanaan vaikutteita ulkopuolelta. Ruotsin keskitalven kukinta on kietoutunut kansainvälisiin perinteisiin, kuten Rooman valtakunnan aurinkokulttiin, Jeesuksen syntymään Israelissa ja Saksassa suosittuihin mysteeripeleihin.

Loppujen lopuksi kaikki nämä joulun kudoksen muodostavat langat ovat kuitenkin niiden useiden miljoonien kuolleiden ihmisten kutomia, jotka asuivat Ruotsissa ennen meitä, meidän esi-isiemme, toimesta. Kuten Vilhelm Moberg kirjoitti tekstissään Ruotsin pyrkimys 1941, medan andra världskriget rasade på kontinenten, “Vad Sverige i dag är, det har döda och levande svenskar gjort det till, och ingen annan.”

Tässä kuvakudoksessa on goottien, ruotsalaisten, virginialaisten, smålandilaisten, skanskalaisten, hallanialaisten, norjalaisten, mutta myös ruotsalaisten, saamelaisten, juutalaisten ja muiden Pohjoismaissa eläneiden ja asuvien kansojen kutomia lankoja. Ruotsalainen kuvakudos on osa laajempaa pohjoismaista kuvakudosta, joka puolestaan liittyy eurooppalaiseen jouluperinteiden kuvakudokseen.

On vain luonnollista, että uudet sukupolvet kutovat uusia lankoja, olivatpa heidän juurensa sitten pohjoisessa tai kaukaisissa maissa. Se ei tule koskaan muuttumaan.

En usko, että monet ihmiset ovat vakavasti huolissaan siitä, että joku vie heidän joulukuusensa, Aku Ankan tai riisinsä à la Malta, kuten lukion opettaja vihjasi. Aftonbladetissa. Toisaalta on ymmärrettävää, että ihmisiä ärsyttää, kun joku yrittää vähätellä ja purkaa heidän vanhempiensa, isovanhempiensa ja esivanhempiensa kutomaa kulttuurikangasta osoittamalla ja vetämällä yksittäisiä, muista maista peräisin olevia lankoja tästä valtavasta kudoksesta.

Vielä ärsyttävämpää on se, että Ruotsin valtio, kuten se on tehnyt vuosisatojen ajan ja tekee edelleen, ottaa itselleen oikeuden suunnitella keskitetysti kulttuurimme kutomista. Valtio on kaapannut kulttuurin, koska se haluaa itse pitää langat käsissään. Lisäksi jos he löytävät vanhoja lankoja, joista he eivät pidä, he yksinkertaisesti repivät kankaan ja ompelevat siihen uusia lankoja, jotka heijastavat heidän nykyistä maailmankuvaansa ja arvojaan, jotka sopivat mille tahansa totalitaariselle valtiovallalle.

Nyt en aio (ainakin tässä artikkelissa) yksityiskohtaisemmin siitä, miten valtio on yrittänyt hakata saamelaiskulttuuria saamelaisista, jokilaakso jokilaaksoista alkaen jokilaaksot, tai pakanallisia tapoja ja alueellista kulttuuria Ruotsin yhteisöstä, joten voin jättää tämän sanomalla, että ainoat ihmiset, joilla on oikeus kutoa lankoja tähän kudokseen, ovat Ruotsissa asuvat ihmiset. Valtiolla ei ole mitään tekemistä kulttuurin kanssa.

Samalla tavalla kuin Hilding Celander päättää kirjansa seuraavasti. Pohjoismainen joulu Päätän tämän joulutervehdyksen Nils Gabriel Djurklousin tekstiin hänen kirjastaan Unnarsboarin tavat ja elämä (1874).

"Valkoisimman ja terävimmän kristillisen värin langan rinnalla jatkuu samassa reunassa toinen, tummimman pakanuuden lanka, ja niin se jatkuu koko ajan". Valo ja pimeys eivät siirry toisiinsa samojen välitettävien varjojen kautta kuin nykyään; ne törmäävät toisiinsa terävin reunoin ja saavat aikaan mitä ihmeellisimmän värisekoituksen häiritsemättä kuitenkaan kokonaisuuden harmoniaa.

Katsomme sitä ihmeissämme ja voimme tuskin kuvitella, että olisi mahdollista yhdistää hartaat laulut ja rukoukset myrskyisiin ja villeihin leikkeihin, että kristinusko olisi vakavasti otettava ajan mielipiteen ja karkeimman taikauskon mukaan, mutta emme kuitenkaan voi kieltää, etteikö koko kuvassa, niin fantastinen kuin se onkin, olisi jotakin sanoinkuvaamatonta, joka vetoaa meihin voimakkaasti.

Ja mistä tämä johtuu, ellei siitä, että sama ruotsalainen henki, joka elävöittää mieliämme, ilmenee myös täällä, vaikkakin enemmän pimeyden peittämänä ja sidottuna muinaisiin mystisiin käsityksiin, joiden alkuperää voimme vain arvailla tutkimuksen nykyvaiheessa, mutta joiden todellisen merkityksen tulevaisuus jonain päivänä täysin selvittää.

Pyrkikäämme siis kaikella ahkeruudella ja niin kauan kuin vielä on aikaa koota yhteen nämä muinaisen uskon ja käytännön hajanaiset jäänteet, mutta varokaa kiusausta mitata niitä nykyhetken mittapuulla. Sillä yhtä varmasti kuin me itse kerran toivomme jälkipolvien lempeää tuomiota, meidän on oltava varovaisia tuomitessamme menneitä aikoja. Heillä on monessa suhteessa enemmän oikeutta vaatia meiltä lempeyttä kuin meillä jälkeläisiltämme."

Nils Gabriel Djurklous, Unnarsboarin tavat ja elämä (1874)

Tämän sanottuani, hyvää joulua!

Tilaa YouTube:

Jos arvostat Allmogens itsenäistä työtä kuvaamaan hienoa ruotsalaista historiaa ja pohjoismaista kulttuuria, ja olet tervetullut ostamaan jotain mukavaa kaupasta tai tukemaan meitä vapaaehtoisella lahjoituksella. Kiitos etukäteen!

Tuki Allmogens Swishin kautta: 123 258 97 29
Tuki Allmogens genom att liity
Tuki Allmogens testamentissasi