Allmogens historialliset askareet syyskuussa

Viime vuosisadan loppuun asti Ruotsin tavallinen kansa eli lähes yksinomaan sillä, mitä Ruotsin luonto pystyi tarjoamaan. Pohjoismaiset kansat olivat pitkälti omavaraisia maanviljelijöitä, naturfolk kuten Vilhelm Moberg kutsui ruotsalaisia, jotka elivät maasta ja metsästä.

I tuhansia vuotta, satoja sukupolvien ajan norjalainen mytologia on tuonut ruokaa esi-isiemme pöytään. Sukupolvesta toiseen. Mutta miltä heidän selviytymiskamppailunsa näytti läpi vuoden päivien ja vuodenaikojen? Näillä sanoilla vanha maanviljelijän rukous aloittaa syyskuun, syyskuukauden:

Nyt maanviljelijä pui ohransa,
Ja kalastaja pyytää silakkaa tuoreena,
Sianlihaa voin syödä,
Myös lampaan- ja vuohenmaitoa.

Syyskuukautena hyvin on haavainen, ja silloin on käytettävä lampaan- ja vuohenmaitoa, joka on erityisen hyvä lääke. Varo lämpimiä kylpyjä. Voit myös käyttää yrttejä ja hedelmiä, se ei ole haitallista. Wigtenissä on hyvä vaeltaa, leikata hiukset, pitää häitä, pukea uudet vaatteet päälle ja niin edelleen.

Vilhelm Mobergin kirjassa Maanviljelijän vuosi syksyn alku ajoittuu Pyhän Bartolomeuksen päivään 24. elokuuta, ja se kestää vanhan laskelman mukaan Pyhän Klemensin päivään 23. marraskuuta asti. Moberg kuvailee syyskuuta kiireiseksi kuukaudeksi pohjoismaiselle yleisölle:

Syyskuuta varjostaa maanviljelijälle kaksi kiireellistä tehtävää: kevätsiementen korjuu ja syyssiementen korjuu. Vielä enemmän kuin muina vuodenaikoina sää säätelee hänen työtään, tätä Herran säätä, jota hän vuoroin siunaa ja vuoroin kiroaa sen mukaan, miten se hyödyttää tai vahingoittaa häntä.

Yöt pitenevät ja päivät lyhenevät, ja kuukauden 21. päivänä saavutetaan tärkeä piste: silloin päivä ja yö jakautuvat keskenään; ne jakavat oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti kuin veljet, kuten tavallinen kansa sanoo. Pellot ovat karuja ja tyhjiä, ja syksyn kyntö alkaa. Maanviljelijöille on nyt todellakin kiire."

Moberg mainitsee myös Mickelsmässin "perunaviikon" - syyskuun lopun - jolloin perunanpoimintaan tarvitaan kaikki käytettävissä olevat kädet. Perunoiden jälkeen vuorossa olivat nauriit ja rehujuurikkaat, jotka vedettiin maasta.

Omalta kotitilaltani Ahvenanmaalta läänin maaherra Olof Nyberg kertoo muistiinpanossaan vuodelta 1764, että kun syyskuu koittaa, sadonkorjuu on pelloilla ohi, ja silloin on aika korjata jäkälän henkäys. Elokuussa korjatun viljan puiminen on myös kiireistä aikaa. Jopa pellavaa, joka oli aikoinaan Ahvenanmaan tärkeä vientituote, alettiin valmistaa vedessä liotettuna ja rytmitettynä (Norrlannin työelämä 1700-luvulla).

Alfred Kämpesissä Ruotsin ommogeenien vapaustaistelu vuodelta 1919 voit lukea lisää Allmogin toiminnasta syyskuussa 1700-luvulla, joka on peräisin proviisori Reinerus Broocmanin kirjasta. Täydellinen ruotsalainen House-Hole-kirja vuodelta 1736. (Alfred Kämpe, The Freedom Struggles of the Swedish Allmog, osa 2, s. 205).

Broocman kirjoitti nämä seikat, jotka perustuvat pääasiassa suurempiin maatilatalouksiin, mutta luultavasti vähäisemmässä määrin myös pienempiin talouksiin, ja ne ovat varmasti olleet merkityksellisiä paitsi 1700-luvulla myös monien vuosisatojen ajan, jos ei peräti vuosituhansia.

Syyskuun askareet.
§ 1. Vehnää kylvetään, niittyjä raivataan, metsästetään, ammutaan ja ojitetaan.
§ 2. Nyt otetaan nauriit ja juurekset, kaali pilkotaan alla.
§ 3. Omenat ja päärynät poimitaan täysinäisinä. Kun kammat mustuvat, on sen aika. Pian täyden kasvun jälkeen nuoret puut istutetaan uudelleen.
§ 5. Nyt karja asetetaan ja sidotaan, mutta lihakarja erikseen, lampaat pestään ja leikataan. Sekä nuoret että vanhat siat laitetaan lantalaan. Karsinaa on hoidettava vuohia varten.
§ 6. Varsaa ei saa päästää vapaaksi kuivalla säällä. Heti kun pakkanen laskee, karjaa ei saa päästää enää ulos, sillä silloin ne saavat kurkkutauteja.
§ 7. Kanat, hanhet ja kalkkunat muutetaan rahaksi; "ne, joita ei haluta talven yli makaamaan, laitetaan hanhikarsinaan lihotettaviksi." Tämä tarkoittaa, että kanat, hanhet ja kalkkunat on kasvatettava.
§ 8. Kun rapuja ei enää saada kiinni, verkkoa pidennetään ja lasketaan, kun kalat palaavat syvyyksiin.
§ 9. Kotona paahdetaan pellavaa ja hamppua, puidaan ja pilkotaan, siistitään humalapihaa, katetaan navettarakennuksia, leikitään ihmisten kanssa, vaalitaan pesiä, sulatetaan vahaa jne. Iltaisin ja aamuisin puidaan.

Tervanpoltto oli syyskuussa myös tärkeä toimintamuoto, jossa valmistettiin tervaa tôrrve-nimellä tunnetun pihkaisen männyn kannoista ja juurista. Tervaa käytettiin vaunujen voiteluun, ovien tervaamiseen, rystyset ja ulkorakennukset, eikä vähiten kirkkojen katot, tornit ja kellotornit. Kirjassa Omavaraisuuden onnellisista päivistä - (1933), J.L. Saxon kirjoittaa Närkessä sijaitsevan maatilan töistä 1850-60-luvuilla, että syyskuussa korjattiin herneitä, kauraa, papuja, mutta myös hedelmiä ja marjoja.

Metsämarjoista kukaan ei oikeastaan välittänyt muista kuin puolukoista. He muodostivat suuria ryhmiä kylän eri tiloilta, enimmäkseen naisia ja lapsia. He eivät halunneet nuoria miehiä mukaansa, sillä silloin ei kuulemma tehtäisi mitään. Puolukan poimimista pidettiin nautintona. Mukaan tuotiin hyvää ruokaa. Mäti keitettiin mallasastiassa mäsäksi, joka varastoitiin puisiin sammioihin. Kun "lingemose" oli tarkoitus nauttia, siihen lisättiin siirappia - jos sitä sai - ja kermamaitoa. Sitä syötiin useimmiten perunoiden kanssa.

Päärynöitä ja omenoita kuivattiin ja käytettiin hedelmäkeittoon yhdessä kuivattujen kirsikoiden, rusinoiden ja luumujen kanssa. Kirsikoista tehtiin mehua. Luumuja, karviaisia ja herukoita syötiin tuoreina. Sen sijaan mansikat ja puolukat "olivat lasten yksinoikeus". Mustikoita ei säilötty, vaan niitä käytettiin ainoastaan niiden lääkinnällisten ominaisuuksien vuoksi.

"Jos jollakulla oli huono vatsa, häntä ohjeistettiin syömään päivittäin litra tuoreita mustikoita tyhjään vatsaan. Useampi kuin yksi henkilö vakuutti minulle, että hän oli parantunut vatsataudistaan tällaisen kuurin avulla."

Saxonin mukaan hedelmäkausi oli vanhassa talonpoikaisyhteiskunnassa parannuksen aikaa. Sadosta ei juurikaan käytetty, mutta se syötiin tuoreena tänä lyhyenä vuodenaikana.

"Se oli kuin vuosittainen kuuri, joka joskus tuotti hyödyllistä puhdistusta "ulosteen" (ripulin) muodossa - näin oli erityisesti luumujen kohdalla - ja antoi aina koko elimistölle virkistystä, jota hedelmät voivat antaa paremmin kuin mikään muu. Silloin ei vielä tiedetty mitään hedelmien ja marjojen kivennäisaineista ja vitamiineista, mutta niiden kulutuksen tiedettiin olevan hyödyllistä."

Yrtit, lääkekasvit ja talouskasvit

"Tuohon aikaan luonto ei ollut salattu kirja niille, jotka asuivat siinä, kuten nykyään useimmille kaupunkilaisille. Monissa tapauksissa tiedettiin kasvien nimet ja vielä enemmän niiden käyttötarkoitukset. Luonto oli silloin avoin kirja, joka puhui ja lupasi.

Mausteiden, lääkekasvien, talouskasvien ja väriaineiden kerääminen tapahtui silloin, kun kasvi soveltui parhaiten tähän tarkoitukseen, ja tämä oli kaikkien tiedossa.

Kumina oli yleinen leipämauste.

Silkkinen niittyvilla kerättiin tyynyliinoihin, jos ei kenellekään muulle, niin ainakin kehdossa olevalle pienelle.

Kasveista lääkkeinä, kuten mainittiin, olen kirjoittanut yksityiskohtaisemman teoksen. Siksi jätän ne tässä yhteydessä mainitsematta ja muistutan vain, että monet yrtit olivat tunnettuja ja paljon käytettyjä lääkkeitä.

Vaatteisiin lisättiin valerianjuurta tai laventelia, jotta ne saisivat miellyttävän tuoksun.

Viikonloppuisin mökin lattia oli täynnä katajaa tai sen puuttuessa kuusta. Tämä antoi paitsi viikonlopun ulkonäön myös miellyttävän tuoksun. Se oli myös desinfiointiaine.

Jos talossa oli tarttuva tauti, kaikki huoneet käytiin läpi palavalla yksisuuntaisella kiireellä. Se oli tartuntojen hallintaa." - J.L. Saxon, Itsenäisyyden onnellisista päivistä, s. 128.

Lääkekasvien lisäksi Närjen metsistä tuotiin myös sammalta. "Ruskeaa sammalta" käytettiin seinien tiivistämiseen ja "valkoista sammalta" kuivausaineena hankauksessa. Sammal otettiin syksyllä ennen kuin se pakastettiin, kuivattiin ja varastoitiin käytettäväksi tarpeen mukaan. Saxon kuvailee kuivatun valkoisen sammalen kykyä imeä kosteutta "ilmiömäiseksi". Pesun jälkeen se heitettiin lantakasaan. Myös poronsammalta kerättiin:

"Puhdasta sammalta otettiin ja kuivattiin, jotta sitä voitiin käyttää talvella ulko- ja sisäikkunoiden välissä. Punaista laavaa sisältäviä maljakoita haluttiin silloin koristeiksi. Jotkut käyttivät lisäksi kuivattuja kehäkukkia."

Tärkeitä päiviä syyskuussa

Vanhassa maalaisyhteisössä mickelsmäss oli yksi vuoden suurimmista viikonlopuista. Tämä johtui siitä, että sato korjattiin tähän aikaan. Mickelsmäss oli alun perin katolinen arkkienkeli Mikaelin kunniaksi vietetty päivä, jolloin kaupat täyttyivät elintarvikkeista enemmän kuin mihinkään muuhun aikaan vuodesta. Tämän viikonlopun jälkeen oli myös tapana sytyttää erilaisia kynttilöitä, joita sitten poltettiin talvikuukausien aikana. Seuraavalla viikolla työntekijöillä oli myös useita oikeuksia, kuten oikeus saada virkavapaata ja oikeus irtisanoa sopimuksensa ja siirtyä toiselle tilalle töihin.

Palvelijoiden palvelusaika ulottui ennen Mickelsmässistä Mickelsmässiin, lukuun ottamatta tätä vapaata viikkoa, jolla on vanha perinne: "seitsemän yötä kokouspäivän välisenä aikana palkkasoturit voivat olla vapaita, mutta eivät pidempään", sanotaan tässä, "silloin he menevät palvelukseen", voidaan lukea vuonna Ruotsin ommogeenien vapaustaistelu, nide 1, s. 174.

Lähteet

Bondepraktikan, 1875
Kämpe, Alfred, Ruotsin ommogeenien vapaustaistelu, numero 1, 1918
Kämpe, Alfred, Ruotsin ommogeenien vapaustaistelu, numero 2, 1919
Moberg, Vilhelm, Maanviljelijän vuosi, 1966
Saxon, J.L., Toimeentulon onnellisista päivistä : Närkän maatilan työt 1. tammikuuta-31. joulukuuta 1850-60-luvuilla., 1933
Wichman, Holger, Työelämä Norrlannissa 1700-luvulla, Pohjoismaisen museon asiakirjat

Tilaa YouTube:

Jos arvostat Allmogens itsenäistä työtä kuvaamaan hienoa ruotsalaista historiaa ja pohjoismaista kulttuuria, ja olet tervetullut ostamaan jotain mukavaa kaupasta tai tukemaan meitä vapaaehtoisella lahjoituksella. Kiitos etukäteen!

Tuki Allmogens Swishin kautta: 123 258 97 29
Tuki Allmogens genom att liity
Tuki Allmogens testamentissasi